#11 - Rocky IV (1985)

Rocky-saagan neljäs osa on teos jonka äärellä on helppo heittäytyä ääripäihin. Sallikaa minun heittää pari esimerkkiä:

Rocky IV on korni ja naurettavan pompöösi paketti. Elokuva on alusta loppuun idioottimaisen ennalta-arvattava eikä se vaadi katsojaltaan juurikaan aivonystyröiden aktivointia. Ensimmäisistä osista tuttujen vahvojen henkilöhahmojen rinnalle on tuotu läjä yksiulotteisia, pahvihahmomaisia mongertajia. Elokuva on alusta loppuun silkkaa testosteronintäytteistä alfauros-oopperaa jonka tarkoituksena on vain esitellä tekijöidensä ylivertaisuutta sekä muskelien ja peniksen kokoa. Kaiken pullistelun päälle on läiskäisty vielä soundtrack joka on kuin kokoelma 80-luvun korneimpia pehmohevihittejä. Kokonaisuus on luvalla sanoen vain yksi iso ja juustoinen klisee. Juuri siksi minä vihaan tätä elokuvaa.

Ja sitten se toinen näkökulma.

Rocky IV on korni ja naurettavan pompöösi paketti. Elokuva on alusta loppuun idioottimaisen ennalta-arvattava eikä se vaadi katsojaltaan juurikaan aivonystyröiden aktivointia. Ensimmäisistä osista tuttujen vahvojen henkilöhahmojen rinnalle on tuotu läjä yksiulotteisia, pahvihahmomaisia mongertajia. Elokuva on alusta loppuun silkkaa testosteronintäytteistä alfauros-oopperaa jonka tarkoituksena on vain esitellä tekijöidensä ylivertaisuutta sekä muskelien ja peniksen kokoa. Kaiken pullistelun päälle on läiskäisty vielä soundtrack joka on kuin kokoelma 80-luvun korneimpia pehmohevihittejä. Kokonaisuus on luvalla sanoen vain yksi iso ja juustoinen klisee. Juuri siksi minä rakastan tätä elokuvaa.

Totuus löytyy varmasti jostakin näiden kärjistysten välistä ja on oikeastaan täysin katsojasta kiinni. Jos asennoidut elokuvaan ensimmäisen mielipiteen mukaan, luvassa on tuskastuttava puolitoistatuntinen. Rocky IV ei tosiaan tarjoa taide-elämyksiin tai draamaan mieltyneelle katsojalle suuria kokemuksia. Jos kuulut jälkimmäiseen porukkaan, tervetuloa mukaan. Seuraavat puolitoista tuntia tulevat olemaan suurta urheilujuhlaa ja kasarimeininkiä viihdyttävimmillään.

Onneksi elokuvan juliste ei spoilaa mitään.

Aiemmassa Rocky III-postauksessani kävin jo pääpiirteittäin läpi Rockyn historiaa, niin hahmona kuin elokuvasarjanakin joten kertaukseen ei välttämättä ole tarvetta. Tokkopa olisi muutenkaan, kyllähän tämä tarina kuuluu yleissivistykseen samalla tavalla kuin Macgyverin etunimi, Terminatorin sarjanumero ja Deloreanin vauhti aikamatkaustilanteessa. Nämä ovat niitä juttuja jotka vaan täytyy olla hallussa.

Edellisessä osassa Stallone ja Rocky kävivät vielä läpi selkeää murrosvaihetta. Rocky 3 oli yhdistelmä ensimmäisen kahden elokuvan draamallisempaa otetta mutta samalla myös tulevaa gonzoilua. Paperilla homma saattaa vaikuttaa käyttökelpoiselta mutta rehellisesti sanoen kyseessä on ehkä elokuvasarjan epätasaisin teos. Ohjaajan ja käsikirjoittajan roolissa teutaroinut Syltty oli selvästi kahden tulen välissä eikä elokuva tunnu oikein osaavan päättää onko se lintu vai kala. Kontrasti koskettavien Mickey-pätkien ja Mr. T:n superpahishahmon välillä on hurja. Kun samaan leffaan mahdutetaan erään valkokankaan rakastettavimman hahmon hautajaiset sekä Hulk Hogan, ollaan totisesti heikoilla jäillä. Todennäköisesti Stallone tajusi tämän itsekin eikä sarjan neljäs osa tulisi jättämään mitään tilaa jossitteluille. Homma on vietävä tappiin, tavalla tai toisella.

Tästä on kyse.

Elokuvan ensimmäinen yllätys koetaan ensisekunneilla. Homma ei lähdekään tuttuun ja turvalliseen tapaan käyntiin Bill Contin klassisella Gonna Fly Now-mestariteoksella vaan taustalle hiipii tuttu, yhtä nuottia naputtava kitara. Edellisestä elokuvasta tuttu Survivor-klassikko Eye Of The Tiger saa kunnian toimia tällä kertaa punaisena mattona. Ja mikäs siinä, harva biisi saa adrenaliinin virtaamaan samalla tavalla. Lähikuvissa muhkeat nyrkkeilyhanskat hakevat asentoaan. Toinen on koristeltu Yhdysvaltain tähdillä ja raidoilla, toinen Neuvostoliiton sirpillä ja vasaralla. Hanskat ampaisevat toisiaan kohti ja luovat törmätessään massiivisen räjähdyksen. Kevyttä symboliikkaa kehiin (pun intended) heti kärkeen, Sly? Katsojalle homma tehdään selväksi välittömästi: tämä elokuva tulee ratkaisemaan kylmän sodan lopputuloksen.

Eikä Eye Of The Tiger ole ainoa asia mikä palautetaan mieliin. Perinteiseen tapaan aluksi käydään läpi edellisen elokuvan loppuottelun ratkaisuhetket. Totuuden nimissä tässä vaiheessa homman pitäisi olla jo jokaiselle selvää pässinlihaa: Verissäpäin kehässä heiluva Rocky sinnittelee viimeisillä voimillaan ylivertaiselta vaikuttavaa kilpakumppania vastaan ja päihittää tämän hiuksenhienosti. Kehän äärellä Adrian kyynelehtii ja kiljahtelee rakkaan miehensä nimeä. Murjottu, etäisesti Toxic Avengeria muistuttava Rocky ottaa tyrmäysvoiton ja lauma ihmisiä syöksyy kehään nostamaan sankarimme harteilleen. Kulunut idea? Jep. Toimiiko? Totta munassa, joka kerta.

Ottelukoosteen jälkeen Rocky ja Apollo palaavat treenisalille höntsäilemään kuin vanhojen aikojen kunniaksi. Oli sarjan kolmososasta mitä mieltä vaan, näiden kahden ketun ystävystyminen oli Stallonelta nerokas idea. Kemiat kohtaavat, huumori kukkii ja Creed täydentää Balboan perhettä oivalla tavalla. Mickeyltä Rocky sai oppinsa, Adrianilta pil... rakkauden ja Apollosta parhaan ystävän.

Pikkupoikana en oikein osannut käsittää miksi kyseinen salikohtaus piti ottaa mukaan vielä neljänteenkin elokuvaan mutta näin myöhemmin ajateltuna syy on varsin selkeä. Stallone halusi vain alleviivata näiden kahden entisen verivihollisen nykyistä ystävyyttä ja lämpimiä välejä ennen dramaattista käännettä. Yleinen kikka nykyään leffassa kuin leffassa. Räkänokkaisena naskalina en kuitenkaan osannut epäillä vielä mitään. Autuaan tietämättömänä jatkoin elokuvan katsomista enkä tajunnut selkeitä vihjeitä: ilmassa oli totisesti jotakin pahaenteistä.

"You fight great but I'm a great Fighter."

Kehän ulkopuolella Rockylla pyyhkii hyvin. Anastettuaan tittelinsä takaisin Clubber Langilta edellisen osan lopussa, Balboa on keskittynyt lähinnä idylliseen perhe-elämään. Perheen poika on kasvanut huikaisevan nopeaa kouluikäiseksi ja rakkaus Adrianiin tuntuu kukoistavan. Hallitsevalla mestarilla näyttää myös pyyhkivän hyvin taloudellisella puolella ja heti leffan alkuun näemme kun Rocky karauttaa pramean kartanonsa pihaan tuliterällä urheiluautolla. Nyt ollaan jo aika kaukana Philadelphian ikivihreistä ghettokortteleista.

Elokuvan tarinassa eletään vuotta 1985. Kylmä sota luo pesäeroa kahden mahtavan valtion, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille. Kapitalismi ja kommunismi repivät näitä kahta suurta voimaa entistä kauemmas toisiaan. Erimielisyyksiä ja kärhämiä koetaan niin politiikan, talouden kuin kulttuurinkin puolella. Sodankäyntiä ei harrasteta sanan varsinaisessa merkityksessä mutta osapuolet murjovat toisiaan propagandan ja vakoilun kautta.

Lyhyt lehtijutuista koottu insertti kertoo meille kuinka Neuvostoliitto on päättänyt ottaa seuraavan röyhkeän askeleensa kohti Yhdysvaltain päihittämistä. Suuri ja mahtava ilmoittaa tuovansa oman maansa parhaimmat huippu-urheilijat Yhdysvaltalaisille areenoille eräänlaisena hyvän tahdon eleenä. Valtavan mediakohun saattelemana mantereelle saapuvasta joukosta erottuu välittömästi yksi hahmo: Kaikkia muita noin puolitoista metriä pidempi Ivan Drago, amatöörinyrkkeilyn raskaan sarjan mestari. Kattoa hipova kolossi ei suostu pukahtamaan medialle sanaakaan edes lehdistötilaisuudessa, jossa puhumisen hoitavat miehen vaimo ja promoottori.

Sopivaa näyttelijää Dragon rooliin haettiin pitkään ja hartaasti. Huhujen mukaan roolia tavoitteli yhteensä yli 8000 eri näyttelijää, joukossa mm. sellaisia nimiä kuin David Hasselhoff, Tom Selleck, Jean-Claude Van Damme, Jesse Ventura, John Travolta ja Tom Cruise. Luvuissa ja nimissä saattaa olla pientä Lapin lisää mukana mutta täytyy muistaa että noihin aikoihin Rocky-elokuvat olivat todella kovassa huudossa. Dragoksi valittiin kuitenkin lopulta ruotsalainen Dolph Lundgren. Toisinaan haaveilen että jostakin arkistojen kätköistä pullahtaisi esille vanhaa materiaalia elokuvan koekuvauksista Dragon osalta. Miettikää sitä työsarkaa kun casting-ryhmä on joutunut katsomaan tuhansia kertoja eri näyttelijöiden hokevan samaa kolmea repliikkiä jotka Dragolla elokuvan aikana on. Vaikea sanoa millä jyvät on eroteltuna akanoista noilla markkinoilla. Kenties kolikkoa heittäen, kuka tietää. Lundgren kyllä naulaa roolinsa, ei siinä. Oscaria suorituksesta ei tarvinnut kuitenkaan odotella. Ei edes ehdokkuutta.

Dragon tunneskaala: Iloinen - Surullinen - Yllättynyt - Lakki päässä

Kuin todistaakseen Dragon uskomattomat voimat, venäläiset ovat järjestäneet myös näytöstilaisuuden laboratorioon jossa mitataan nyrkkeilijän iskukykyä. Drago latoo taululle ennätyslukemat ja tutkijat toteavat miehen mäiskivän tuplasti lujempaa kuin keskivertonyrkkeilijä. Media kuohahtelee villisti. Kun toimittaja utelee venäläisiltä doping-huhujen totuusperää, vaihtavat nämä levottomia katseita keskenään. Ok Syltty, kaikille tuli nyt selväksi että näillä veijareilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Tuttuun tapaansa Drago pysyy tilanteessa turpa rullalla ja keskittyy takomaan tauluun entistä hurjempia lukemia. Numerot kasvavat isommaksi ja se tarkoittaa käsittääkseni sitä että iskut ovat entistä kovempia. Tämän verran tajuan fysiikasta.

Dragon vaimoa näyttelee tanskalainen Brigitte Nielsen, tuo Matti Nykäsen ja amatsoninaisen epäpyhä symbioosi, joka oli noihin aikoihin Stallonen vaimo valkokankaan ulkopuolelle. Ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä että alkuperäisessä käsikirjoituksessa Dragolla ei edes ollut vaimoa mutta jostain kumman syystä Syltty päätti tälle sellaisen kirjoittaa. Pitäähän vaimokkeet aina sotkea työntekoon. Puolet Dragon toisen edustajan repliikeistä siirrettiin Nielsenille ja kaikki olivat tyytyväisiä. Tai ainakin Stallone ja Nielsen.

Suuri mediakohu ei jää myöskään huomaamatta Apollolta, joka viettelee ansaittuja eläkepäiviään omassa kartanossaan. Seurattuaan neuvostoliittolaisten jutustelua television välityksellä noin 10 sekunnin ajan mies rupeaa puremaan hampaitaan ja käymään kierroksilla. Patrioottikotka Apollon sisällä nousee siivilleen ja mies tuumii että mitkään ulkomaalaiset eivät tule meidän maille kukkoilemaan, perkele. Viisi vuotta kestänyt sapatti nyrkkeilyhommista saa päättyä ja Apollo ottaakin yhteyttä välittömästi Rockyyn. Asialle on tehtävä jotain.

Pian Apollo onkin Rockyn tiluksilla pitämässä palopuhetta suu vaahdossa siitä kuinka hänen täytyy palata kehään vielä kerran koska jonkun on näytettävä näille ryssille närhen munat. Rocky ja Adrian koittavat puhua Apollolle järkeä päähän mutta mies ei ota kritiikkiä kuuleviin korviinsa. Rehellisesti sanoen juuri tässä kohtauksessa Carl Weathers vetää yhden elokuvasarjan parhaista monologeista kuvaillessaan Rockylle sitä tyhjyyttä joka urheilijaa odottaa aktiiviuran jälkeen. Kun astut alas parrasvaloista, kukaan ei muista sinua. Jäljelle jäänyt mammona ei täytä sitä tyhjyyttä joka entisen taistelijan sieluun jää. Dialogi on täyttä asiaa ja terävä kiteytys siitä sudenkuopasta, mihin useat suomalaisetkin huippu-urheilijat ovat uransa jälkeen pudonneet. Puhe toimii myös Rockyyn joka päättää maanittelun jälkeen suostua Apollon apuvalmentajaksi näytösottelua varten.

Ottelun lehdistötilaisuus antaa jo esimakua tulevasta. Rehvasteleva ja tuttuun tyyliinsä suutaan pieksävä Apollo antaa medialle tekstiä printtavaksi. Mies laukoo vitsejä kuin stand up-koomikko ja nauttii selvästi paluustaan salamavalojen räiskeeseen. Drago istuu vieressä ilmeenkään värähtämättä eikä suostu edes pukahtamaan kun tältä kysytään mielipidettä ottelusta. Apollo murjaisee Dragon kielen jääneen tulliin.

Kepeä tunnelma muuttuu kuitenkin sähköiseksi kuin taikaiskusta kun Dragon vaimo erehtyy povaamaan ottelusta venäläisille voittoa. Apollo tarttuu heittoon välittömästi ja rupeaa aukomaan päätään sinänsä asiallisesti käyttäytyville kilpakumppaneille oikein olan takaa. Neuvostoliittolaiset toteavat Creedin olevan jo parhaat päivänsä nähnyt has-been, ja tästäkös Apollo riemastuu. Mies pomppaa pystyyn ja käsirysy on valmis. Haaveet hyvätahtoisesta ystävyysottelusta haihtuvat ilmaan samantien ja kehässä tullaan näkemään taistelu kunniasta nuoren voimanpesän ja vanhan kehäketun välillä.

Ehkä hieman yllättäen Weathersin ja Lundgrenin erimielisyydet ilmenivät myös kameroiden ulkopuolella. Miesten keskinäisistä kuvauksista kehässä meinasi syttyä kunnon sota kun Lundgren aliarvioi voimansa ja heitti Weathersin kehän nurkkaan liian voimakkaasti. Weathers raivostui tilanteesta niin pahasti että poistui kuvauspaikalta noituen ja ilmoitti agenttinsa ottavan yhteyttä. Hänen osaltaan kuvaukset olisivat tässä. Stallone joutui käyttämään diplomaattisia taitojaan taivutellessaan Weathersin takaisin kameroiden eteen mutta nämä sinänsä pieniltä kärhämiltä vaikuttavat erimielisyydet ovat edelleen olemassa miesten välillä. Weathers mm. kielsi Stallonea käyttämästä mitään Apollo Creediin liittyvää kuvamateriaalia sarjan viimeisessä teoksessa, vuoden 2006 Rocky Balboassa.

Apollon vaatimaton sisääntulo.

Suureksi mediasirkukseksi paisunut ottelu käydään lopulta Las Vegasissa. Otteluiltana Rocky koittaa vielä kerran saada Apollon pään kääntymään mutta mies on järkähtymätön. Tämä on enemmän kuin ottelu muiden joukossa, tämä on me vastaan ne.

Mutta mihin showmies raidoistaan pääsisi: Pian näemmekin huikean musiikkispektaakkelin jonka kapellimestarina pyörii itse Soulin kummisetä, James Brown. Kiihkeästi ähkivä Brown karjahtelee tanssityttöjen keskellä ja itse Apollo laskeutuu katonrajasta kehään liekkien ja savun ympäröimänä. Kehässä hieman orpona jurottava Drago naulitsee katseensa ympäriinsä heiluvaan Apolloon eikä homma tosiaan vaikuta hyvältä. Apollo on tainnut jo unohtaa miten kävi viimeksi kun mies pomppi kehään Setä Samuliksi pukeutuneena. Täytyy myös muistaa että ennen ottelua ei nähty minkäänlaista Training  Montagea miehen otteista. Nämä merkit eivät lupaa hyvää. "It's showtime, it's showtime!" vouhottaa Apollo villiintyneelle yleisölle.

Kello soi ja kaiken mediahässäkän jälkeen kehässä on vain kaksi miestä. Ottelun ensisekunnit Apollo tanssahtelee kuin nuori varsa ja jakelee sarjan pieniä pommeja. Dragoon näillä ei kuitenkaan tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Venäläinen panttaa ja panttaa ensimmäistä iskuaan mutta kun se löytää kohteensa, on vaikutus järisyttävä. Creedin pasmat sekoavat samantien ja mies onkin yhtäkkiä sekaisin kuin seinäkello ajovaloissa. Veri pärskähtelee ilmaan jo muutaman iskun jälkeen ja venäläinen murjoo suupalttia oikein olan takaa. Vain soiva kello pelastaa Apollon verilöylyltä vasta ensimmäisessä erässä.

Erätauolla Rocky haluaa ymmärrettävästi heittää pyyhkeen kehään. Jokainen näki minkälaista tuhoa Dragon iskut tekevät eikä Apollolla ole mitään mahdollisuuksia. Ottelu on pakko keskeyttää ennenkuin joku loukkaantuu vakavasti. Apollo on kuitenkin asiasta eri mieltä. Entinen mestari ei suostu nielemään ylpeyttään edes pää puoliksi giljotiinissa ja hän ilmoittaakin Rockylle ehtonsa - ottelua ei keskeytetä, tapahtui mitä tahansa. Rocky ja Apollo vaihtavat viimeiset katseensa jonka jälkeen Creed kääntyy vielä katsomossa istuvan vaimonsa suuntaan. Hän jättää tälle hyvästit nostamalla nyrkkinsä ilmaan vielä viimeisen kerran, ikäänkuin jo tietoisena siitä mitä lopullista seuraavien 3 minuutin aikana tulee tapahtumaan.

Toinen erä jatkuu samoissa traagisissa merkeissä. Apollo ei saa perille ensimmäistäkään iskua ja Drago jatkaa säälimätöntä pommittamistaan. Creed vastaanottaa elämänsä selkäsaunaa ja vuotaa verta jo täysin estoitta. Apollon vaimo nousee seisomaan katsomossa ja kirkuu kauhuissaan ottelun lopettamisen puolesta. Myös Apollon valmentaja Duke karjuu Rockylle että pyyhe on heitettävä kehään. Rocky poimii pyyhkeen jo heittämistä varten mutta kaiken tykityksen keskeltä Apollo murahtaa viimeisen verisen korahduksensa: "Ei". Helvetin hyvä idea, sillä seuraava pommi pudottaa Creedin kenttään. Mies jää sätkimään maahan ja yhtäkkiä kehä onkin jo täynnä mediaa. Rocky karjuu paikalle lääkäriä tuloksetta ja kehän toisessa laidassa Dragoa verhotaan jo Neuvostolippuun salamavalojen edessä. Homman priorisointia on pakko ihmetellä. Eloton Apollo makaa Rockyn sylissä ja parin metrin päässä media tenttaa Dragolta jo tämän tulevista suunnitelmista. Tämä ilmoittaa voittavansa seuraavaksi hallitsevan mestarin. Rockyn ja Dragon katseet kohtaavat ja miehet jakavat intiimin hetken. Tämä ei jää tähän.

Ottelu ei päättynyt Apollon osalta toivotuissa merkeissä.

Murhenäytelmän jälkeen siirrymme koskettavaan hautajaiskohtaukseen, jossa Rocky jättää hyvästit parhaalle ystävälleen. Piano kilkuttaa tunnelmallisesti ja jouset värittävät taivaanrantaan surumielisiä sävyjä. Balboa mongertaa viimeiset sanansa kyyneleiden keskeltä. "En unohda sinua koskaan. Olet paras." Rockyn lisäksi paikalla on yksi valkoihoinen mies.

Kun Rocky on ensin katsonut kun hänen paras ystävänsä hakataan kuoliaaksi ja sen jälkeen lasketaan maan lepoon, päättää hän tehdä ainoan loogisen ratkaisun. Myös hän haluaa kohdata Ivan Dragon kehässä. Kosto-ottelu on tosiasia ja mediasirkus pyörähtää jälleen käyntiin.

Tällä kertaa lehdistötilaisuus on kaukana hassuttelusta ja huulenheitosta. Vakavana pöydän äärellä istuva Rocky kuuntelee venäläisten uhoa siitä kuinka Dragon voitto tulee todistamaan kaikille aikojen muuttuneen. Normaalien kuolevaisten aika on ohi ja nämä tulevaisuuden nyrkkeilevät kyborgit tulevat hallitsemaan lajia tästä eteenpäin. Rocky on suostunut otteluun joka käydään joulukuun 25. päivä Neuvostoliitossa. Ottelu ei ole virallinen mestaruusmatsi joten vyö ei ole vaakalaudalla. Ottelusta ei myöskään makseta liksaa. Media älähtää ja loanheitto käynnistyy jälleen. Dragon edustaja karjuu medialle Rockyn edustavan kaikkea sitä surkeutta ja mitättömyyttä johon amerikkalainen yhteiskunta on ajautunut. Huutosirkus jatkuu aikansa kunnes venäläispesue poistuu paikalta näyttävästi ja ovet paukkuen. Yhdysvaltain maaperä on nyt nähty ja paskaksi koettu. Back to the U.S.S.R.

Herrasmiehenä Rocky on tietenkin jättänyt kertomatta vaimolleen aikeistaan eikä Adrian varsinaisesti ilahdu kun kuulee miehensä itsemurhasuunnitelmista median välityksellä. Vaikka Rocky itse vastusti Apollon matsia Dragoa vastaan, on hän nyt itse samanlainen jurrikka asian suhteen. Adrian tuntuu antavan elokuvan ainoan järjellisen puheenvuoron listatessaan Rockylle syitä miksi ottelua ei kannata käydä. Kävi ottelussa miten vaan, Apolloa ei saada enää takaisin. Rocky niittaa kaikki argumentit toteamalla olevansa taistelija. Keskustelu on päättynyt ja Balboa tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa ajatellakseen asioita. Luvassa on yksi elokuvan huikeimmista hetkistä.

"There's no easy way out, there's not shortcut home!", laulaa Rocky.

Jos joku ei jostain kumman syystä - ainoa kelpuutettava selitys on se että olit susien kasvattama - vielä tässä vaiheessa tiedä mikä on montage, selitettäköön se lyhyesti itseäni lainaamalla:

"Montage eli suomeksi montaasi on jokaisen kasarileffan klassikkoklisee. Yleensä montaasi pitää sisällään sarjan otoksia jotka kuvaavat hahmon kehittymistä lyhyessä ajassa kompuroijasta todelliseksi tappokoneeksi. Montaasin peruselementtejä ovat nopeat leikkaukset, väkevät naamanvääntelyt, karskit ja miehekkäät äännähtelyt, satunnaiset koomiset elementit ja pumppaavat hard rock-henkiset taustamusiikkivalinnat."
 
Ehkä se kaikista ultimaattisin kasarimontagebiisi on allekirjoittaneen mielestä Robert Tepperin superkappale No Easy Way Out, jonka Stallone valjastaa täydellisen käyttöön Rockyn hypätessä autonsa kyytiin. Massiivisesti pumputtava basso kuljettaa kappaletta kuin maansiirtokone ja Tepper kiljahtelee elämän suuria totuuksia maagisen sointukierron ympärille. Lopun ulvovat kitaralickit takaavat teokselle kuolemattoman klassikon arvonimen. Balboa suuntaa autonsa kohti horisonttia. Ennen tulevaa koitosta on syytä katsoa taaksepäin ja muistella menneitä. Mistä ja miksi tähän on tultu, mikä on tärkeää ja mikä motivoi. Rocky painaa kaasua. Katsoja painaa kaukosäätimen volumenappia plussan kohdalta. Pitkään ja hartaasti.

Kyseessä on ensimmäinen elokuvan useasta montagesta, jotka Stallone on tässä vaiheessa jo todistanut toten totta hallitsevansa. Rocky IV nostaa riman kuitenkin entistä korkeammalla ja iskee ensimmäisenä tiskiin pätkän joka niputtaa Balboan elämän merkittävimmät hetket muutaman viimeisimmän tapahtumarikkaan vuoden osalta. Monet näistä tapahtumista ovat liittyneet Apolloon ja nyt tuo ystävä on poissa. Muisteluhetki on leikattu nopeatempoiseksi mutta se onnistuu silti nostamaan palan kurkkuun joka kerta, ainakin kaltaiselleni Rocky-entustiastille. Näemme mm. pätkiä Rockyn ja Adrianin ensikohtaamisesta, Mickeysta, mestaruusotteluiden ratkaisuhetkistä ja tottakai perheen ensimmäisen lapsen syntymästä. Huikea pätkä.

Ennen matkaa Rocky ehtii vielä jättämään hyvästit pojalleen joka kuuntelee huuli pyöreänä isänsä filosofisia motivaatiopuheita viimeiseen erään asti ottelemisesta. Adrian jää kyynelehtimään ikkunan taakse kun Balboa astuu taksiin ja aloittaa matkansa kohti kylmää Itää.

Survivorin Burning Heart pumppaa tunnelmaa kohdilleen kun Rockyn kone laskeutuu Neuvostoliiton maanpinnalle. Miljöö on autio ja sotilaat aseistettuja. Lunta tupruttelee taivaan täydeltä. Draculan serkulta kuulostava kuski pyytää seurueen auton kyytiin. Matka kohti ottelua ja siihen valmistautumista voi alkaa nyt toden teolla.

Rocky epäilee että häntä tarkkaillaan.

Autokyyti tuo Rockyn keskelle ei-mitään, karun erämökin pihaan. Paulie aloittaa tuttuun tapaansa urputtamisensa olosuhteista ja yleisestä kurjuudesta mutta Rocky tyynnyttelee miestä. Kaikki on kunnossa ja juuri tätä askeettisuutta tarvitaan keskittymisen maksimoimiseksi. Lumimyrsky riepottelee aluetta ja seurue vetäytyy erämökin suojiin. Vain Rockya auton sisältä tarkkailevat KGB-agentit jäävät väijymään pihan puolelle.

Apollon vanha valmentaja Duke on mukana reissussa ja hän antaa Rockylle dramaattisen ja motivoivan puheen. Hän kasvatti Apollon pojasta mieheksi ja kun tämä kuoli, myös pieni osa Dukea kuoli hänen mukanaan. Nyt Rockyn on kannettava Apollon henkeä ja soihtua eteenpäin. Tämä koitos tulee viemään hänet läpi helvetin ja pahimpien painajaisten mutta lopulta hän tulee olemaan se joka seisoo pystyssä, profetoi Duke. Rocky lupaa yrittää parhaansa.

Myrsky on ohi ja aamuaurinko valaisee kauniita luminietoksia keskellä karuinta Siperiaa. Orastavan kriisisängen kasvattanut Rocky vetäisee saappaat jalkaansa ja painelee kohti lumisia lenkkipolkuja KGB:n veijarit perässään. Treenaaminen hänen elämänsä kovinta koitosta varten on nyt alkanut. On ensimmäisen Training Montagen aika.

Tämän elokuvan kohdalla Syltty päätti pistää todellakin haisemaan montaasien suhteen. Niiden määrä moninkertaistettiin ja saammekin nähdä normaalien harjoitus- ja matsimontaasien lisäksi yhden ylimääräisen treenikoosteen sekä jo edellämainitun muistelumontaasin. Tahti kiihtyy jo ensimmäisen harjoittelupätkän kohdalla kun Vince DiColan järisyttävä ja kohtalaisen definitiivisesti nimetty Training Montage pamahtaa soimaan.




Anna mennä, klikkaa vaan. Tiedän että haluat sitä.

Normaalisti montaget ovat seuranneet vain Rockyn edesottamuksia otteluun harjoitellessa mutta tällä kertaa pääsemme myös näkemään vastustajan valmistautumista. Saamme seurata lähes rinnakkain Rockyn ja Dragon harjoitusmetodeita. Venäläinen treenaa steriileissä laboratorio-olosuhteissa, tutkijoiden ja professoreiden ympäröimänä. Supertietokoneet välkkyvät ja vilkkuvat niin perkeleesti ja miehen jokainen ponnistus analysoidaan ja tutkitaan seikkaperäisesti. Drago suorittaa annetut tehtävät kyselemättä sen kummempia ja miehen kommunikointi koostuukin primitiivisestä älinästä ja hikoilusta.

Siinä missä Dragon harjoitteluun on työllistetty kokonainen tutkimusryhmä, saa Rocky tyytyä oman itsensä kanssa kamppailuun. Tuttu saliympäristö on vain kaukainen muisto mutta mies löytää keinonsa. Samalla kun Drago hikoilee kliinisessä ja supermodernissa ympäristössä, hoitaa Balboa hommansa huomattavasti maanläheisemmin. Kivenmurikat saavat kyytiä, massiiviset männyt kaadetaan kirveellä ja pilkotaan tylsällä sahalla. Jos ja kun nyrkkeilijän ura päättyy, on Rockylla varmasti edessään loistava tulevaisuus kiinteistönhuolto- ja talonmieshommissa. Nelivetoa Balboa harjoittaa vetämällä kivirekeä perässään lumimyräkässä, naama kinoksessa. 

Kaikenkaikkiaan kooste on kasattu huikean hienosti. Kaksi eri maailmaa kohtaa mutta molempien tarkoitusperä on täysin sama: Virittäytyä yli-inhimilliseksi tappokoneeksi. Kontrasti spandexiin verhoutuneen Dragon ja pillifarkkuja ylpeästi kantavan Rockyn välillä ei ole loppujen lopuksi suuri.

Myös Adrian on tullut lopulta järkiinsä ja ilmestyykin Rockyn treenitiluksille. Kyllähän jokaisen vastuuntuntoisen vaimon täytyy tukea miestään asiassa kuin asiassa, oli kyseessä sitten kattoremontti tai kuten Rockyn tapauksessa, itsemurhaprojekti Neuvostoliitossa. Tässä vaiheessa jo muhkean parran kasvattanut Rocky ottaa vaimonsa vastaan avosylin ja lyhyen hengähdystauon jälkeen on jälleen aika jatkaa treenaamista.

Rocky käyttää hevoskärryjä, Drago hevoshormoneja.

On jälleen montaasin vuoro ja tällä kertaa taustamusiikkina toimii John Caffertyn häikäisevä Hearts On Fire. Tai niinkuin itse skidinä hoilasin mukana, Awesome Fighter. Menisi kai läpi noillakin sanoilla.

Tässä vaiheessa voidaan varmasti puhua muutama sana elokuvan soundtrackista, niin huikeaa tykitystä se on. Yleensä leffojen soundtrackit ovat täynnä tunnelmallista instrumentaalimusiikkia mutta Rocky IV vetää homman tappiin tässäkin sarakkeessa. Kelatkaa nyt tätä listaa: Eye Of The Tiger, Burning Heart, Training Montage, War, No Easy Way Out, Hearts On Fire... Mikä tahansa näistä kelpaa taustamusiikiksi salilla ähkimiseen tai lenkkeilyyn. Miksei myös kaljanottoon ja mukana laulamiseen. Ainoa iso miinus napsahtaa tilille siitä että Se Klassisin Tunnari puuttuu joukosta.

Niihin aikoihin kun itse löysin tämän leffan (80-90-luvun taitteessa) ei internetistä ollut luonnollisesti tietoakaan eikä soundtrackin löytymisestä paikallisesta kirjastosta voinut edes haaveilla. Nokkelana nassikkana tein ainoan mahdollisen ratkaisun ja virittelin korvalappustereoiden kuulokkeista itselleni heikkotehoisen ja hädintuskin toimivan mikrofonin. Mikki teipillä kiinni TV-vastaanottimen kaiuttimeen, kasettisoittimesta REC-nappi pohjaan ja näin elokuvan uljaat sävelmät tallentuivat rahisevalle kasetille varmaan talteen. Luonnollisesti montaasien päällä kuuluvat miehekkäät ähkinnät tallentuivat myös mutta ne eivät häirinneet kuuntelunautintoa. Myöhemmin olen tervehtinyt ilolla leffan varsinaista soundtrackia jolla biisit kuullaan luonnollisesti kokonaisina ja ilman pornoelokuvamaista äännähtelyä. Ehkä parempi niin.

Komean treenikoosteen lopuksi Balboa painelee juoksujalkaa vuoren huipulle, ja tämän vuoksi vuoksi kokonainen vuoristoalue nimettiin Rocky Mountainsiksi. Saatan jekuttaa mutta ajatuksen tasolla homma tuntuisi täysin loogisella. Visuaalisesti nousu vuorelle on huikea ja kuvauspaikkana käytetty Grand Tetonin kansallispuisto tarjoaa näyttävät puitteet otoksia varten. Eihän tämä nyt millään korvaa Philadelphian museon portaita mutta täysin asiallinen kohtaus silti.

Lähes eeppisen parran kasvattanut Rocky karjuu vuoren huipulta Dragon nimeä. Hän on valmis elämänsä kovimpaan taisteluun.

Kukkulan kuningas karjahtelee vailla pelkoa lumivyöryistä.

On joulupäivä Moskovassa ja suuren Ottelun aika. Katsomot ovat täyttyneet katsojista ja miliiseistä. Toimittajia ja selostajia on saapunut ympäri maailmaa ihmettelemään tätä suurta sirkusta joka on kommentaattoreiden mukaan nyrkkeilyhistorian seuratuin tapahtuma.

Syvällä massiivisen hallin katakombeissa Rocky valmistautuu otteluun. Duke suorittaa viimeiset teippaukset Rockyn nyrkkeihin. Miliisit seuraavat valmistautumista kyrp... silmä kovana lasin takaa. Adrian katselee huolestuneena ympärilleen. Rocky painaa päänsä hanskoihinsa ja rukoilee parasta. Kohta tulee dunkkuun ja lujaa.

Paikalla oleva yleisö karjuu suoraa huutoa Dragon nimeä. On aika näyttää näillä amerikkalaisille hampurilaisenmussuttajille kuinka kovaa ja mistä venäläinen karhu puree. Rockyn astellessa kehään huuto muuttuu massiiviseksi buuaukseksi. Rockyn ilme ei värähdä vaikka yleisön viha on niin sakeaa että sitä voisi leikata veitsellä, paketoida ja myydä Moskovan torilla kilohintaan. Myös paikallinen poliittinen valtaryhmä on saapunut paikalle seuraamaan amerikkalaisen unelman murskaamista. Tunnelma on lievästi sanottuna vihamielinen.

Hallin valot sammuvat ja yleisö räjähtää jälleen. Painostava musiikki luo tunnelmaa. Ilmassa leijailee savua ja väkivallan uhkaa. Pimeyden keskeltä saapuu vapahtaja, Ivan Drago, joka on treenannut itsensä kolmimetriseksi. Kerrostalon kokoinen kolossi näyttää siltä että mies on syönyt aamiaiseksi panssarivaunuja ja paskonut perseestään laskuvarjojoukkoja. Miehen olemus on jäätävä ja pelottava. Rocky ja Drago ottavat jälleen katsekontaktin. Sirpin muotoiset hikialueet valtaavat katsojan t-paidan kainalot. Alushousut saavat vasaran muotoisen tummennuksen persauksen kohdalta. Kaikki pidättelevät hengitystään.

Kansa hiljentyy kuuntelemaan Neuvostoliiton kansallishymniä, jonka soidessa katonrajaan nostetaan seinänkokoinen maalaus Dragosta. Tämä ei ole enää pelkkää fanittamista tai henkilöpalvontaa. Tämä on suoranaista jumalointia. Moskovassa Drago on kansallissankari, supertähti ja kansakunnan selkäranka.

"Voi vittu saatanan vittu", tuumaa Rocky.

Ennen ottelun alkua Rocky ja Drago kohtaavat kehän keskellä. Piinkovia katseita vaihdetaan jälleen ja Drago innostuu jopa puhumaan ääneen. Olisi ollut Stallonelta kohtalaisen ässä veto kääntää kierroksia vielä kovemmalle ja muuttaa venäläisen repliikkiä yhden sanan verran. "I must rape you"-toteamus nostaisi ainakin meikäläisen kuumotusta jos se tulisi nelimetrisen nyrkkeilijän suusta. Niin tai näin, pelin henki on selvillä eivätkä seuraavat tunnit tule olemaan Rocky Balboan elämän loisteliaimpia.

Ottelu starttaa odotetunlaisesti. Raskaansarjan mestariksi Rockyn otteet eivät varsinaisesti vakuuta, niin kehnoa ja kömpelöä miehen suojaustyöskentely on. Kerta toisensa jälkeen Balboa torjuu Dragon iskut otsallaan. Rockyn harvat iskuyritykset saavat venäläisen lähinnä huvittumaan eikä hommasta näytä tulevan lasta eikä paskaa. Drago mättää Rockya kuin Chris Brown Rihannaa ja Balboa joutuukin keräilemään itseään kehänpohjalta kerran jos toisenkin jo ensimmäisen erän aikana. Meininki on julmaa ja iskuja satelee. Ilmeisesti myös Rocky kärsii harvinaisesta Homer Simpsonin syndroomasta sillä vastaavan mättämisen jälkeen Apolloa oltiin jo asettelemassa arkkuun. Rocky kuitenkin selviää ensimmäisestä erästä ja vaappuu omaan nurkkaansa pää pyörällä ja sekaisin. Hän ilmoittaa Dukelle näkevänsä Dragon kolmena. Kai se 3D onnistuu näinkin.

Toisessa erässä touhu ei tunnu varsinaisesti muuttuvan. Goljat mätkii Daavidia surutta ja ottelu näyttää ratkeavan jo lähtömetreillä. Kuin tyhjästä Rocky saa kuitenkin avoimen paikan ja täräyttää Dragon päähän sellaisen pommin että venäläisen silmäkulma aukeaa. Yleisö kohahtaa. Onko tämän robottimaisen kuoren alla sittenkin vain normaali vertavuotava, kuolevainen ihminen? Rocky ei jätä aikaa ihmettelylle vaan syöksyy Dragon päälle kuin mielenvikainen Tauski. Drago on köysissä ja Balboa paukuttaa väkevää komboa tämän kylkiluihin. Yleisö ja toimitsijat ovat ihmeissään ja seuraavat yllättävää käännettä kauhusta jähmettyneinä. Eihän tämän näin pitänyt mennä, homman piti olla läpihuutojuttu. Kello soi erän päättymisen merkiksi mutta tämä ei pysäytä Balboaa. Mies jatkaa Dragon pätkimistä. Valmentajat syöksyvät kehään ja hekin pistävät keskenään painiksi. Rocky nostaa Dragon ilmaan ja paiskaa tämän kenttään. Täysi kaaos on tosiasia ja yleisö käy villinä. Ottelu on saavuttanut ensimmäisen käännekohtansa.

Vince DiCola palaa jälleen ääniraidallemme ja jälki on edelleen huikeaa. Nimensäkin puolesta kohtaukseen osuva War on eeppinen ja mahtiponttinen, lähes marssitahtinen tuomiopäivän tunnussävelmä. Sen soidessa seuraamme Rockyn selviytymistaistelun jatkumista lähes epätoivoisissa olosuhteissa.

Ammatinvalintakysymys.

Erät etenevät ja jälki on edelleen murhaavaa. Drago löylyttää Rockya kuin viimeistä päivää mutta sisukas Ori ei suostu antamaan tuumaakaan periksi. Veri ja hammassuojat lentelevät ja Rocky löytää itsensä kehän pohjalta tuon tuosta. Ilmeisesti Neuvostoliitossa ei kuitenkaan tunneta termiä tekninen tyrmäys, sillä missä tahansa muualla matsi olisi jo määrätty keskeytettäväksi tuomarin toimesta.

Ja jos kuvittelit että ottelun intensiivisyys on pelkkää teatteria ja koreografiaa, think again. Kuvausten alkuvaiheessa Stallone oli jälleen kerran hakenut lisää realismia ottelukohtauksiin ja pyytänyt Lundgrenia lyömään itseään kunnolla ja kovaa. Ruotsalainen mammutti teki työtä käskettyä ja kuvat saatiin talteen. Myöhemmin samana iltana Stallone tunsi polttavaa kipua rinnassaan. Hengittäminen muuttui vaikeaksi ja mies kiidätettiin lähimpään sairaalaan jossa miehen verenpaineeksi mitattiin yli 200. Seuraavan viikon Stallone vietti sairaalassa erityishoidossa. Reaktion oli aiheuttanut Lundgrenin väkevä isku jonka johdosta Stallonen sydän oli tärähtänyt vasten rintalastaa, turvonnut ja estänyt veren- sekä hapenkierron hänen vartalossaan. Väkevää toimintaa. Mutta takaisin elokuvaan.

Ottelun edetessä Dragon ilme muuttuu pikkuhiljaa keskittyneestä epäuskoiseksi. Mikä on tämä kummallinen pieni mies Amerikasta joka ei suostu taipumaan vaikka on juuri vastaanottanut noin 7943 iskua päähänsä? Rockyn naama rupeaa pikkuhiljaa näyttämään siltä kuin se olisi sytetty palamaan ja sammutettu iskuporakoneella. Kumpikaan näistä gladiaattoreista ei suostu siltikään antamaan periksi. Tämä ei ole pelkkä nyrkkeilykehä. Se on kummankin miehen henkilökohtainen Vietnam, hornankattila, Jumalan teatteri ja Tuomion temppeli.

Noin 12. erän kohdalla jotakin mystistä tapahtuu. Ottelua varpaillaan seurannut ja jatkuvasti villinä mylvinyt yleisö kääntää kelkkansa ja ryhtyykin kannustamaan yllättäen Rockya. Miehen periksiantamattomuus ja kova pää ovat tehneet vaikutuksen tähän alkuun niin vihamieliseen kansaan.

"To survive a war, you gotta become war".

Ottelun editoinnista täytyy jälleen kerran nostaa hattua Stallonelle ja kumppaneille. Vaikka kaikki varmasti arvasivat ottelun lopputuloksen jo ennen sen alkua, onnistuu pätkä nappaamaan otteeseensa kerta toisensa jälkeen, viis siitä kuinka mones katselukerta onkaan kyseessä. Jälki on brutaalia ja Rockyn jatkuva mäiskiminen on tuskallista seurattavaa. Lähes kymmenmetriseksi kasvanut Drago lyö, lyö ja vielä kerran lyö mutta Balboa ei suostu perääntymään. Kello soi 14. erän päättymisen merkiksi. Tehokasta peliaikaa on enää jäljellä yhen erän ja kolmen minuutin verran. Kuka olisi uskonut.

Lähes pikkukiviksi murjottu Rocky vastaanottaa Dukelta viimeiset intensiiviset ohjeet loppusuoraa varten. Seuraavat minuutin ratkaisevat kaiken ja pelissä on Balboan koko elämä. Homma täytyy viedä loppuun ja se hetki on nyt.

Erän alussa Drago jatkaa pommittamistaan. Rocky ei tunnu edes yrittävän lyöntiä vaan tyytyy ihmisnyrkkeilysäkkinä toimimiseen. Duke, Adrian ja muut ovat ihmeissään. Onko mies antanut jo kaikkensa? Mutta tästä ei tietenkään ole kyse. Aiemmissakin elokuvissa Rocky on käyttänyt samaa kikkaa eli mies ottaa iskuja vastaan naamallaan niin kauan että vastustaja uupuu. Kun sopiva paikka aukeaa, kaikki viimeiset omat voimat lyödään tiskiin. Niin käy nytkin ja Rocky aloittaa viimeisen rutistuksensa erän ollessa noin puolivälissä. Intensiteetti kasvaa ja jännitys suorastaan höyryää ilmassa. Yleisö karjuu villisti Rockyn nimeä. Paulie karjuu ja hieroo Duken kaljua. Dukekin karjuu.

Kaksi taistelijaa vaihtaa iskuja vuorotellen, hoippuen ja väsyneinä horjuen. Tämä ei ole enää mitään teknistä nyrkkeilyä tai edes urheilua, tämä on henkien taistoa ja silkkaa brutaalia katutappelua. Viisitoistametriseksi venyneen Dragon voimat eivät riitä eikä tämä vielä aiemmin niin konemaisena suorittajana näyttäytynyt jättiläinen jaksa enää vastata Rockyn iskuihin. Balboa pyörii venäläisen ympärillä kuin pillastunut herhiläinen ja jakaa iskuja viimeisillä voimillaan. Dragon puolustus on murrettu ja täsmäpommit pääsevät vihdoin maaliinsa. Iskujen tahti kiihtyy entisestään. Yleisö leijuu jo metrin verran ilmassa. Naiset kirkuvat. Miehet karjuvat. Kaikki mittarit huutavat punaisella ja painekattilat räjähtelevät. Rocky antaa palaa kuin viimeistä päivää ja vasta 15. erän loppumetreillä iskusarja pudottaa Dragon mattoon ensimmäistä kertaa koko ottelussa.

Tuomari ryhtyy laskemaan Dragoa tyrmätyksi eikä Rocky meinaa pysyä housuissaan. Sekunnit tuntuvat kuin minuuteilta. Koko kansakunta, ei vaan koko maailma pidättelee hengitystään ja laskee mukana.

один... два... три... четыре... пять... шесть... семь... восем... девять... ja vihdoin десять !

Uskomatonta on tapahtunut Moskovassa, Venäjä on lyöty! Kehä täyttyy sekunneissa juhlivista kansalaisista ja Rocky nostetaan jälleen kerran ihmisten käsille. Mies verhoutuu tähtiraitalippuun ja nostaa kätensä ilmaan. Hän on tehnyt jotain uskomatonta, yli-inhimillistä ja odottamatonta. Adrian syöksyy kehään, murjotun miehensä käsivarsille ja antaa tälle hellän halauksen. Fanfaarit saattelevat ottelun päätökseen ja Rocky on jälleen kerran juhlittu sankari. Jotain etäisesti tuttua tässä on.

Kehän toisessa laidassa nöyryytetty ja murskattu Drago keräilee itseään. Kansansa pettänyt lyöty mies ei varmasti tule kokemaan silkkihansikkaiden koskettelua lähitulevaisuudessa.

Homma ei ole kuitenkaan vielä paketissa. Rockylla on sanansa sanottavana.

Rocky luulee olevansa karaokebaarissa.

Murjottua pesukarhua muistuttava Balboa avaa sanaisen arkkunsa. Ääni vapisten Rocky pitää lyhyen mutta sekavan puheen siitä kuinka jokainen meistä voisi jossain vaiheessa ajatella muitakin kuin itseään ja muuttaa mielipiteitään sekä vakaumuksiaan. Hän vertaa sodan järjettömyyttä juuri kehässä tapahtuneeseen kahden miehen väliseen sotaan. Yleisö ympärillä kuuntelee uutta sankariaan henkeään pidätellen. Heistä jokainen itkee. Adrian kuuntelee miestään nyyhkyttäen ja ihailevasti tarkkaillen. Kansa hurraa hallissa ja TV-vastaanottimien ympärillä joka puolella maailmaa. Neuvostoliiton johtavat poliittiset vaikuttajat antavat Rockylle seisovat suosionosoitukset lehtereillään. Berliinin muuri kaatuu. Afrikan nälänhätä katoaa. Ydinaseet tuhotaan ja haudataan kilometrien syvyyksiin Saharan autiomaahan. Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan halaavat toisiaan kyynelehtien. Kissat ja koirat sopivat vuosisatoja kestäneet erimielisyytensä. Michael Jackson muuttuu jälleen mustaksi ja palaa Off The Wall-debyytin soundeihin. Arnold Schwarzenegger allekirjoittaa sopimuksen Commando-elokuvan jatko-osaa koskien.

Loppuun Rocky lähettää vielä terveisensä pojalleen kotikartanolle ja elokuva rupeaa olemaan sitämyöten taputeltu. Ruutu pimenee, lopputekstit rullaavat esiin ja Hearts On Fire pääsee ansaitulle encorekierrokselle. Olipahan reissu.

Kuten jo alkuun totesin, Rocky IV on leffa jonka äärellä on helppo heittäytyä naljailevaksi. Omalla hölmöydellään se tekee itsestään todella helpon kohteen ja leffan kritisoiminen ties mistä olisi yhtä haastavaa kuin pöntöstä ohi kuseminen. Syyllistyykö elokuva mielestäsi ylenpalttiseen vouhotukseen, korniin pullisteluun tai patrioottiseen propagandaan? Jokaiseen kohtaan on helppo lyödä rastia mutta samalla annat periksi kyynisyydelle ja tietynlaiselle elitismille. Tottakai leffa on viimeisen päälle hömppää ja silkkaa kasarinostalgiaa mutta mikä tärkeintä, se herättelee fiiliksiä. Oli elokuva kuin elokuva sitten draamaa, komediaa, toimintaa, timanttia tai paskaa, tärkeintä on se mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Ihan sama onko kyseessä Citizen Kane vai Freddy Got Fingered, Beatles vai GG Allin tai Raamattu vai Myrkky-lehti. Niinkuin vanha viisaus sanoo, mielipiteet ovat kuin persereiät: Jokaisella on omansa enkä ainakaan itse tykkää jos omaani ruvetaan sorkkimaan, osoittelemaan tai ohjeistamaan muiden toimesta. Kunhan tiedät mistä omasi tykkää niin kaikki on hyvin.

Elokuva ei luonnollisesti ole nauttinut kriitikoiden suosiota missään vaiheessa mutta suuri yleisö otti sen vastaan innokkaasti. Elokuva on tähän mennessä ainakin lipputulojen suhteen sarjan suosituin osa ja koska uusia osia ei enää todennäköisesti (ja toivottavasti) nähdä, tulee se myös pysymään piikkipaikalla. Fanien keskuudessa elokuva nauttii edelleenkin erittäin väkevää suosiota, ei vähiten huikeiden montaasiensa ja soundtrackinsa johdosta. Mm. muutamia viimeisimpiä kesäolympialaista uinnin saralla dominoinut Yhdysvaltain Michael Phelps on myöntänyt että juuri tämä kyseinen elokuva on yksi hänen suurista inspiraation lähteistään.

Vaikka ensimmäinen Rocky onkin yksi ehdottomista suosikkielokuvistani juuri vahvan draamansa takia, osaan myös arvostaa ja ymmärtää tätä alkuperäiset juurensa kauan sitten hukannutta jatkojatkojatko-osaa. Stallone on myöhemmin myöntänyt olleensa pettynyt ja jopa hieman häpeissään siitä kuinka pihalla hän 80-luvun kuumimpina vuosina oli lempilapsiensa eli Rockyn ja Rambon suhteen. Mutta hei, ainakin meikäläisen lapsuus olisi ollut huomattavasti tylsempää ilman Rocky nelosen kaltaisia, oman sarjansa mestariteoksia. Pyyhi siis kyyneleesi Syltty, olet antanut paljon enemmän kuin osaat arvatakaan.