perjantai 27. syyskuuta 2013

#13 - SUPER HOCKEY SPECIAL

Jääkiekko, tuo kokonaisia kansakuntia yhdistävä ja vastakkainasetteleva jalo laji. Toisten silmissä lätkä on yhtä suurta jumalten shakkia, jossa pärjäävät vain miehistä viisaimmat. Kentällä pyörii yhtäaikaisesti kymmenen suurta taiteilijaa, joille kaukalon jääpinta on suuri valkoinen kangas. Nämä taiturit käyttävät mailojaan ja luistimiaan pensseleinä joilla he luovat suurenmoisia taideteoksia meidän tavallisten kuolevaisten nähtäväksi. Taideteoksia, jotka kuljettavat meitä tunneskaalan ääripäästä toiseen. Jääkiekkoilijat ovat luovia ja ylivoimaisen päättelykyvyn omaavia yli-ihmisiä joiden edesottamuksia seuraamme matsista seuraavaan ja vuodesta toiseen henkeämme haukkoen.

Toisille jääkiekko on vain ihmisten yksinkertaisuuden ja typeryyden ilmentymä, jossa kymmenen barbaarimaista ihmisapinaa jahtaa pientä muovinpalasta kuola suusta valuen. Välillä nämä älykkyyden ylipapapit mittelevät voimiaan nakkikioskifilosofian mukaisesti takomalla toisiaan turpaan. Nyrkkejä lyödään rintaan ja huudetaan ugalabugalaa. Katsomossa mielensä menettäneet kohtalontoverit karjuvat älyttömyyksiä sylki suusta pärskyen ja käsiään heilutellen. Samat tyypit ovat vielä maksaneet itsensä sisälle päästäkseen mukaan näihin idioottimaisiin karkeloihiin. Vittu mitä jengiä.

Niin tai näin, etenkin Suomessa jääkiekko taitaa olla se kaikista seuratuin ja mediassa eniten esillä oleva urheilujaji. Hatunnosto vaan huuhkajille, susijengeille ja muille räikkösille mutta missä muussa lajissa ollaan otettu maailmanmestaruudet sekä 1995 että 2011? Never Forget. Jääkiekko on esillä joka päivä jossain. Siitä puhutaan, sitä harrastetaan, sen vuoksi tehdään järjettömiä asioita, sitä vihataan, sitä rakastetaan. Sitä yksinkertaisesti eletään. Ainakin silloin kun Leijonat pelaa hyvin.

Syksy on lajin faneille hienoa aikaa, etenkin tänä armon vuonna 2013. Kotoinen (SM-)Liigamme on jo pyörähtänyt käyntiin, videopeliharrastajat ovat saaneet känsäisiin käpälöihinsä jokavuotisen lätkäpelisarjan uuden päivityksen, NHL-kauden avaus kolkuttelee jo ovella ja ensi talvena luvassa ovat taas kunnon peijaiset talviolympialaisten myötä. Tällä viikolla ensi-iltaan on tulossa parituntinen dokumenttielokuva kaikkien aikojen parhaasta suomalaisesta jääkiekkoilijasta, Teemu Selänteestä. Jos pienen mustan kiekon edesottamukset siis kiinnostavat, seurattavaa riittää takuuvarmasti taas pitkälle ensi kesään saakka.

Meikäläisen lätkäinnostus starttasi noin parikymmentä vuotta sitten, eli siinä ala-asteen 4. tai 5. luokan tietämillä. Tuossa iässä päänsisäiset vastaanottimet ovat varsin herkässä tilassa ja sankareita haetaan vähän sieltä sun täältä. Suomessa elettiin jonkilaista jääkiekon nousukautta maajoukkueen uuden tulemisen myötä ja Curt Lindströmin luotsaama leijonaryhmä venyi huikeisiin suorituksiin kansainvälisissä kiekkoturnauksissa. Rapakon takana nuori tulokas Teemu Selänne latoi uskomattomia tehoja Winnipeg Jetsin riveissä murskaten kaikki NHL-tulokasennätykset. Lauantaisin MTV3 näytti NHL Power Week-spesiaalia, joka oli noihin aikoihin ainoa portti myyttiseen ja maailman parhaaseen kiekkoliigaan. Jokainen jakso nauhoitettiin ja Top 10-maalien kikkoja lähdettiin testamaan välittömästi lähetysten jälkeen paikallisille kaukaloille. Meidän sankareitamme olivat sellaiset nimet kuin Yzerman, Lemieux, Bure, Roenick, Gilmour, Roy jne. Lista voisi jatkua loputtomiin. Suuria pelaajia, suuria persoonia. Kiekkokorttimarkkinat valtasivat koulujen välitunnit, ja kauppoja tehtiin ristiin rastiin. Arvokkaat kortit vaihtoivat omistajiaan ja markkinoilla meininki oli kylmää: viekkaimmat kaupantekijöistä harrastivat ns. kusetusta, jossa omien korttien arvo arvioitiin yläkanttiin ja lähes tähtitieteellisiin summiin. Hyväuskoisimmat luokkatoverit kokoelmineen olivat vapaata riistaa ja kerran jos toisenkin korttikaupat päättyivät lopulta toisen osapuolen mökötykseen. Traagisia vaiheita ja vaikka aika kultaa muistot ja parantaa haavat, näistä kusetuksista kannetaan edelleen katkeraa kaunaa.

Alkaneen lätkäkauden kunniaksi palautamme mieleen muutamia jääkiekkoaiheisia elokuvia. Aiheesta on väännetty vuosien mittaan jos jonkinmoista teosta, ja taso on luvalla sanoen erittäin vaihteleva. Kaikkia elokuvia on kuitenkin mahdotonta ruveta käymään läpi yhdellä kertaa, joten tyydymme raapaisemaan pintaa keskittymällä niihin leffoihin joita itse katselin eniten pikkujätkänä.
  
Tekstin pääaiheena on elokuva, jonka satuin näkemään ensi kertaa juuri noiden 90-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Kun sain tiedon että erään perjantai-illan kunniaksi televisiossa nähtäisiin jääkiekkoaiheinen elokuva, oli päätös helppo. Perse penkkiin ja piinkova katse televisiovastaanottimen ruudulle. Kaikki häiriötekijät eliminoitiin totaalisen fokuksen aikaansaamiseksi. Luvassa oli huikea kiekkoilta. Lisää muista ehdokkaista hieman myöhemmin, mutta pääasiallisesti keskitymme tässä tekstissä vuonna 1986 ilmestyneeseen klassikkoon.

Sijoita halutessasi lainausmerkit edellisen kappaleen viimeisen sanan ympärille.


Ei, ei ja ei. Nämäkin julisteet hyväksyttiin jonkun toimesta.

80-luvun puolivälissä elettiin suurta urheiluelokuvien buumia. Rocky, Karate Kid ja kumppanit olivat käynnistäneet trendin joka synnytti toinen toistaan kornimpia ja ennalta-arvattavia leffoja. Kaikki näistä tuntuivat noudattavat enemmän tai vähemmän samaa kaavaa: Nuori, hieman eksyksissä oleva poikanen on löytänyt intohimonsa urheilun saralta. Hän joutuu kuitenkin olosuhteiden johdosta muiden silmätikuksi ja kärsii altavastaajan roolista. Hän ihastuu tyttöön, joka uskoo pojan haaveisiin. Joissain tapauksissa mukana menossa on myös poikasen paras kaveri, joka telotaan ikävien kiusaajien toimesta. Tämän sairaalavuoteella poika vannoo pyhää kostoa. Mukaan astuu myös vanha ja viisas valmentaja joka ottaa pojan siipiensä suojiin isällisellä otteella. Valmentajan opetuksessa pojasta kasvaa itsevarma suorittaja, joka on valmis palaamaan kiusaajiensa eteen vahvempana kuin koskaan. Värikkäiden vaiheiden jälkeen poika näyttää närhen munat epäilijöille ja nousee elokuvan lopussa häntä ylistävien ihmisten käsivarsille, mahdollinen palkintopysti käsissään. Nuori neitonen kiljuu hänen nimeään, kyyneleet poskilla ja pöksyt homeessa. Elokuvasta löytyy vähintään yksi erittäin iskevä tunnussävelmä, joka soi mahdollisen training montagen aikana. Täydellinen resepti.

Vaikka lätkä ei ole ikinä ollut Yhdysvalloissa mitään verrattuna baseballiin, koripalloon ja jenkkifutikseen, niin vain tästäkin aiheesta päätettiin tehdä elokuva. Noihin aikoihin noin kolmikymppinen Peter Merkle käsikirjoitti tarinan nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta joka... Noh, tiivistettynä tarina löytyy heti ylemmästä kappaleesta. Periaatteessa jokaisen noista leffoista olisi voinut tehdä suoraan saman tarinan mukaan, tarpeen tullen lajin, ihmisten ja tapahtumapaikkojen nimiä vain vaihtaen. Merkle oli itse entinen jääkiekkoilija, ja hän toikin tarinaan mukaan omakohtaisia kokemuksiaan. Tokkopa mies silti oli tarinan päähahmon kaltainen taitoniekka, muutenhan mies olisi löytynyt itsensä NHL-kaukaloista ohjaustöiden sijaan.

Sporttileffojen suma oli myös sokaissut tuotantoyhtiöt, ja Merklen hankkeelle näytettiin vihreää valoa. United Artists oli takonut sievoiset kasat kahisevaa esimerkiksi Rocky-elokuvasarjan kolmannella ja neljännellä osalla ja studiopamput ajattelivat voittoputken olevan varmasti loputon. Elokuvan pääosiin napattiin noihin aikoihin nuoret ja nousevat nimet Rob Lowe sekä Patrick Swayze, jotka olivat esiintyneet yhdessä aiemmin mm. Coppolan The Outsiders-pätkässä. Samaisessa leffassa mukana heiluivat muuten myös mm. Tom Cruise, Matt Dillon sekä Ralph Macchio joista jokaisesta tultaisiin kuulemaan myöhemmin. Mukana oli myös muuan Emilio Estevez, jonka suorituksia jääkiekkoleffojen saralla tarkastelemme hieman alempana.


Rob Lowe opetteli luistelemaan vasta tätä leffaa varten. Sen kyllä huomaa.


Dean Youngblood on 17-vuotias maajussin poika joka asustelee isänsä ja veljensä kanssa kotifarmillaan. Jyväjemmarin tulevaisuus ei kuitenkaan kiehdo Deania vaan hänen intohimonsa on jääkiekko. Tästä viestii vahvasti elokuvan tunnelmallinen intro, jossa hän luistelee kotikaukalossaan yksin hikisenä ja traktorinvalojen loisteessa, juustoisten kasarisyntikoiden luodessa äänimaailmaa. Dean haaveilee urasta NHL-kaukaloissa ja hän saa elämänsä mahdollisuuden kun kanadalainen Hamilton Mustangs etsii vahvistuksia käynnissä oleviin pudotuspeleihin. Sekä Deanin isä että veli ovat entisiä kiekkoilijoita, jotka ovat molemmat joutuneet lopettamaan uransa aikaisessa vaiheessa. Isukki on skeptinen Deanin uravalinnan suhteen, sillä maatilalla tarvitaan aina työmiehiä. Velipoika Kelly on kuitenkin toista mieltä ja hän ilmoittaa tekevänsä vaikka kahden miehen työt jos homma sitä vaatii. Homma sovitaan ruokapöydässä ja ukot pääsevät yhteisymmärrykseen. Faija ja Kelly jäävät paiskimaan hommia farmille ja Dean lähtee koittamaan siipiensä kantavuutta Kanadaan.

Junioriliigassa pelaava Mustangs järjestää pienimuotoisen koetilaisuuden jossa potentiaaliset hankinnat näyttävät kykyjään. Yleinen taso ei päätä huimaa mutta joukosta erottuu kaksi kundia: kiekkoa suvereenisti pörsään iskevä tuulennopea Dean sekä elokuvan pahis, pahamaineinen ja kovaksikeitetty tappelija Racki. Kun nämä kaksi pistetään lopulta kaukalossa vastakkain, on lopputulos odotetunlainen. Racki nykäisee Deanin silmäkulman auki poikittaisella mailalla heti aloituksessa ja tästä suivaantunut Dean riistää kiekon itselleen ja pistää sen maalin. Maalin jälkeen Dean erehtyy ottamaan Rackin haasteen vastaan ja päätyy tyrmätyksi. Poju tippuu jäähän nopeammin kuin hänen hanskansa.

Mustangs etsii kuitenkin tehokkaita pelaajia tärkeisiin ratkaisupeleihin ja valmennusryhmä päätyy valitsemaan Deanin joukkueeseen Rackin sijaan. Racki ei niele päätöstä pureskelematta ja vaan poistuu pukukoppitiloista äkäisesti mylvien ja tavaroita paiskoen. Mies vannoo pyhää kostoa ja ilmoittaa että hänestä kuultaisiin vielä. Huh huh!


Deanin ja Rackin ensimmäinen kohtaaminen.

Uudet joukkuetoverit toivottavat Deanin tervetulleeksi tulokaskäsittelyn myötä ja nappaavat tämän kiinni pöytään. Huikean Patrick Swayzen näyttelemä joukkueen kapteeni Derek Sutton sheivaa Deanin alapääkarvat käyttäen munasuojia hengityssuojanaan. Muut joukkuetoverit pitelevät Deania kiinni ja hihkuvat innosta. Ettäkö jääkiekko jotenkin homoeroottinen laji? Eikai. Samassa tohinassa Dean törmää aivan uskomattoman söpöön Jessieen, joka on tottakai joukkueen valmentaja Chadwickin tytär. Aina fiksu valinta.

Toisenlaisen tervetuliaisseremonian Dean kokee uudella asunnollaan kun ryhdikäs vuokraemäntä pistää pojan selälleen samantien ja syöksyy tämän päälle. Tilannetta ovenraosta heijari lahkeessa seuraa elokuvassa joukkueen maalivahtina esiintyvä Keanu Reeves, joka lyö kehiin ehkä paskimman koskaan kuulemani ranskalaisaksentin. Onneksi kundi ei pääse elokuvassa paljoakaan puhumaan, vaan kyseessä on pieni sivurooli.

Nuori ja hölmö Dean saa joukkuetovereiltaan lisää läksytystä lähtiessään näiden kanssa baariin. Rento parillä käyminen muuttuu villiksi tequilaralliksi ja muiden nakellessa paukkunsa huomaamattomasti ohi suunsa, Dean napsii shotteja yksi toisensa perään. Illalla hilpeänä kaljaa, aamulla kalpeana hiljaa. Seuraavan päivän treenit menevät Youngbloodilta selviytysmistaisteluksi armottoman darran myötä. Muut hihittelevät sivusta kun valmentaja Chadwick antaa Deanille kunnon läksytyksen, aiheena alkoholin ihmeellinen maailma.

Chadwick ei anna armoa muillekaan pelaajille, joita tuntuu kiinnostavan enemmän hiusten föönääminen kuin keskittyminen ennen peliä. Mies uhkailee pelaajia alasarjoihin lähettämisellä ja mylvii nykypelaajien kermaperseilystä. Tiukka monologi tuottaa tulosta kun Dean ja Derek astelevat ensimmäiseen otteluunsa. Samaan ketjuun istutetut miehet siirtelevät kiekkoa kuin kulta-ajan Gretzky & Kurri-tutkapari ja Dean pääsee maalamaan jo ensimmäisessä vaihdossaan. Riemu on katossa mutta kylmää kyytiä on luvassa välittömästi. Chadwick iskee sanktiot tyttärensä kisuttelusta samantien ja Dean siirretään vilttiketjuun sen suurempia selittelemättä. Hän seuraa loppupelin vaihtoaition puolelta huuli mutrulla ja alahuuli väpättäen.


Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa.

Viesti ei kuitenkaan mene perille ylisuuren CCM-kypärän läpi ja kaukalon ulkopuolella Dean jatkaa Jessien kimpussa hääräämistä. Ensitreffien kunniaksi Youngblood vie Jessien jäähallille luistelemaan. Ekat treffit jäähallissa luistelemassa. Käsi ylös jos olet nähnyt tämän kohtauksen jossain muussakin leffassa. Treffien päätteeksi Dean avaa sydäntään Jessielle ja tämä kuuntelee riipaisevaa tarinaa bambinsilmät innosta välkkyen. Pienestä pitäen Dean on ollut kaikista nopein luistelija, mutta tällä on ollut hintansa. Isot ja likeät pojat ovat aina yrittäneet niitata hänet eikä kotonakaan ollut koskaan oikein helppoa kun äiti lähti kävelemään jo vuosia sitten. Menossa ovat siis ratkaisevat vuodet jos Dean haluaa nousta ikinä taalaliigojen ammattilaisjäille. Jessie on tarinan edessä sulaa vahaa ja kaksikko päätyykin Youngbloodin kämpille jossa nuori pari jörnii menemään takkatulen loisteessa. Näin sitä peliaikaa ansaitaan, Dean.


Miss 80's Movies-finalisti.

Jessien lisäksi Dean bondaa entistä vahvemmin myös Derekin kanssa ja näiden kahden välille rupeaakin kehittymään ihan oikea bromance. Veljekset vaihtavat kokemuksiaan ennen finaalisarjan alkua ja Derek antaa Deanille tärkeitä vinkkejä tulevaisuutta varten. Hänen sisällään sykkii edelleen kiekon muotoinen sydän, mutta silti Derek tajuaa lajin raadollisuuden: tulos tai ulos. Hän on paiskinut hommia niska limassa ja perse hiessä alasarjoissa jo vuosien ajan eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa tulevaisuudelle kuin NHL. Dean kuuntelee kapteeninsa jutusteluja huuli pyöreänä oppipoikamaiseen tyyliin. Hyvätahtoisen ja suoraselkäisen Derekin neuvot tulevat todella tarpeeseen sillä alkamassa on finaalisarja liigan pahamaineisinta ja väkivaltaisinta joukkuetta, Thunder Bay Bombersia vastaan.

Sarja alkaa vieraspelillä Thunder Bayssa eikä paikallisen yleisön vastaanotto ole kovinkaan mairitteleva. Mustangs saa niskaansa valtaisan vihellyskonsertin ja katsomossa vilahtelevat useat solvaavia iskulauseita sisältävät plakaatit. Suurin pelote löytyy kuitenkin kaukalon sisältä kun alkulämmittelyssä jäälle luistelee itse Racki, tällä kertaa Thunder Bayn paidassa. Yleisö kohahtaa. Mustangsin hylkäämä kovanaama on löytänyt uuden kodin verivihollisen pukukopista ja miehen vannoma kosto pyörii edelleen kaikkien mielessä. Dean luo Rackin suuntaan pelokkaita katseita. Ilmassa on todellakin jotakin pahaenteistä. Pelottava ja synkkä höyry nousee jäänpinnasta. Hallin jäähdytysjärjestelmä taitaa olla paskana.

Bombersin maine fyysisenä joukkueena ei ole tuulesta temmattu. Ensimmäinen erä on maaliton, mutta Bombers hallitsee tilannetta silti. Taklaus seuraa toistaan kun mustakeltaisiin verhoutuneet pommittajat antavat kyytiä lepsusti pelaavalle Mustangsille. Dean seuraa peliä edelleen penkiltä vilttikomennuksen ollessa yhä voimassa. Ehkä hyvä niin. Erätauolla Chadwick karjuu pelaajilleen naama punaisena. Tällaisella pelillä hommasta ei tule lasta eikä paskaa ja kiekollisen pelaamisen sijaan mies liputtaa kaukaloväkivallan puolesta. Sitä saa mitä tilaa ja toisessa erässä nähdäänkin välittömästi vanha kunnon bench clearing brawl. Molempien joukkueiden kaikki pelaajat syöksyvät yhtä aikaa jäälle hakkaamaan toisiaan ja yleisö syttyy ilmiliekkeihin. Jopa maalivahdit mittelevät voimiaan keskenään. Tohinan keskellä Dean saa vähemmän yllättäen jälleen turpiinsa.


Tällaista junioriliigaa haluttiin näyttää kotikatsomoiden pikkupelaajille.

Myllyn jälkeen pari pelaajaa on lentänyt pihalle ja Dean saa mahdollisuutensa. Chadwick istuttaa nuorukaisen Derekin kanssa samaan ketjuun ja tulosta syntyy välittömästi. Mustangs siirtyy johtoon ja Derek saa samalla Rackin peräänsä. Sikailu jatkuu molempien joukkueiden toimesta ja jopa valmentaja Chadwick hommaa itselleen suihkukomennuksen hakatessaan katsomon puolella pari loukkauksia ulvovaa läskipersettä. Sikailu saavuttaa lakipisteensä kun Racki hyökkää Derekin kimppuun takaapäin ja teloo tämän jäänpintaan ilman kypärää. Derek makaa jäässä verilammikko tyynynään ja ottelu keskeytyy. Koko halli hiljenee ja joukko huolestuneita Mustangeja keräytyy telotun kapteeninsa ympärille. On selvää että miehen pelit ovat pelatut tässä sarjassa. Dean pitelee parhaan ystävänsä päätä sanomatta sanaakaan. Hän kätensä ovat veressä. Se on Derekin verta. Myhäilevä Racki hiipii joukkueensa vaihtoaitioon ja kerää kehut joukkuetovereiltaan. Dean tuijottaa Rackia dramaattisesti. Aika inhottava temppu!

Ottelun jälkeen Dean käy katsomassa Derekiä paikallisessa sairaalassa, jossa kapteeni makaa vuoteessa ja kommunikoi vaivoin. Hänen päänsä on sideharsojen peittämä eikä mies muista pelistä mitään. Dean kertaa Derekille ottelun tapahtumat ääni väristen. Lääketokkurainen kapteeni nukahtaa tyytyväisenä kuultuaan voitosta mutta Dean ei voi riemuita tästä lopputuloksesta. Hän rupeaa pikkuhiljaa ymmärtämään että jääkiekkoon saattaa kuulua jotain muutakin kuin pelkkä tappeleminen ja kostokierteet. Kun homma äityy liian hurjaksi, on lopputulos tässä. Kun Chadwick määrää joukkueen kamppailuharjoituksiin pitkän kotimatkan päätteeksi, nousee Dean vastarintaan. Hänen mielestään harjoittelu on tässä vaiheessa järjetöntä koska Derek makaa sairaalassa puolikuolleena. Valmentaja on luonnollisesti asiasta eri mieltä ja huudon päätteeksi Dean päättää erota joukkueesta. Chadwick toivottaa tälle turvallista kotimatkaa. Tie takaisin kotifarmille on pitkä ja kivinen.

Näissä elokuvissa draaman kaari noudattaa aina samaa reittiä ja seuraavana etappina vastoinkäymisten tsunamissa on tietenkin riitaantuminen nuoren rakastetun kanssa. Dean purkaa Jessielle tuntojaan siitä kuinka hänen olisi pitänyt hoidella Racki tämän tekojen takia. Niinpä niin, ja millähän lihaksilla? Riitaan ei tuhlata turhaa aikaa ja skidit huutavat toisilleen kyyneleet silmäkulmissa jo muutaman lauseen jälkeen. Jessie suorittaa hyvin adrianmaisen purkauksen siitä kuinka hän pelkaa Deanin puolesta. Dean kertoo lähteneensä joukkueesta koska "for the first time in my life I didn't want to play". Kuulostaako tutulta? Rocky III:n vastaavassa tilanteessa päähahmo karjahteli vaimolleen rehellisesti "for the first time in my life I'm afraid". Assosiaatioilta ei tietenkään tällaisissa leffoissa voi välttyä mutta kun Youngblood lainailee esikuviaan lähes repliikkejä myöten, on olo hieman kummallinen. Ja sitten tietysti vähän itkeskellään ja halitaan.


Isoveli kiusaa.

Deanin ratkaisu hypätä maitojunaan ja palata kotifarmille ei kerää isoveli-Kellylta kehuja. Silmävamman takia uransa lopettanut isoveli nakkelee Deania pitkin seiniä ja karjuen kyselee tältä että lapioiko poikanen kenties mielummin paskaa kotipitäjässä kuin pelaisi kiekkoa kymmenien tuhansien ihmisten edessä Madison Square Gardenissa. Dean ei pärjää verbaalisessa mittelössä veljelleen ja pillahtaa vaihteeksi itkuun.

Kellya näyttelevä Jim Youngs pääsi itsekin muutamaa vuotta myöhemmin pääosaan kun hänen tähdittämänsä Hot Shot-jalkapalloelokuva ilmestyi elokuvateattereihin. Kyllä, myös jalkapallosta on tehty vastaavanlainen pätkä. Kyseisessä leffassa isähahmona toimii itse futisjumala Pele. Skidinä nauhoitin leffan telkkarista sattumalta ja nautiskelin siitä kovastikin mutta valitettavasti nauha on hukkunut jonnekin vuosien varrella. Leffasta on vaikea löytää tietoa edes internetistä, joten jonkin tason kulttiklassikosta (lue = harkitusti haudatusta fiaskosta) voidaan puhua. Mutta futisviheriöiltä takaisin jääkiekon kiihkeään maailmaan.

Paluu karuun arkeen on tosiasia. Kirkuvat fanit ja salamanvalot ovat vain kaukainen muisto kotitilan askareiden äärellä. Paska ei lapioi itseään, kanat täytyy ruokkia ja jonkun täytyy kaivaa mutaan uponnut traktorikin ylös. Dean koittaa pitää ajatuksensa poissa jääkiekosta mutta ikävät uutiset kiekkorintamalta saavuttavat hänet silti. Mustangs on hävinnyt ottelusarjan toisen matsin. Deanin ja Derekin poissaolo on joukkueelle liian kova isku ja Bombers on vienyt voiton helposti.

Ehkä päivän farmilla pyörittyään Dean on tarpeeksi kypsä pyörtämään päätöksensä. Melkoinen tuuliviiri tämä skidi. Pohdiskeluvaiheen jälkeen Youngblood on valmis palaamaan huipulle mutta sinne ei rynnätä tuosta vaan. Hommaa varten täytyy tietenkin valmistautua ja harjoitella. Normaalin kaavan mukaisesti seuraavaksi on vuorossa training montage.

Ja missäköhän tämä treenaus tapahtuu kun kyseessä on maatila? Tottakai hämärässä ja aistikkaasti valaistussa ladossa, heinän ja lyhtyjen keskellä. Rupeaa kuulostamaan ehkä etäisesti tutulta. Ehkä tätä kohtausta ei tarvitse avata sen enempää, pistetään alle ihan selkeästi havainnollistavaa vertailua. Taustamusana soi ei-niinkään-yllättäen jytkyttävä syntetisaattoripumppaus joka pistää veren toden totta kiertämään. Huikeaa kamaa. Treenauksen lopuksi Dean saa vielä isältään isällisiä neuvoja. Ei tietenkään siitä miten kiekon saisi helpommin verkkoon vaan tappelun suhteen. Tottakai. Deanin treenaus muistuttaa muutenkin enemmän valmistautumista nyrkkeily- kuin jääkiekko-otteluun eikä ihme että NHL pesi kätensä projektista kokonaan. Ei mitään parasta mahdollista mainosta lajille.


"Sä oot mun Déjà Vu, oon kokenut tän joskus ennenkin..."

Päivän tai kahden treenamiseen jälkeen Dean on valmis palaamaan parrasvaloihin viimeistä taistelua varten. Luvassa on ratkaiseva loppuottelu Mustangsin ja Bombersin välillä. Voitot ovat 1-1, joten mestaruus tulee ratkeamaan tänä iltana loppuunmyydyn ja villisti kiljuvan yleisön edessä. Totuuden hetki on käsillä.

Neuvoteltuaan Chadwickin kanssa pukukopin ovensuussa Dean hyväksytään takaisin joukkueen riveihin. Kopissa hän kohtaa myös Derekin, joka on päässyt jo pois sairaalasta. Kapteeni ei ole kuitenkaan pelikunnossa vaan joutuu kannustamaan joukkuettaan katsomosta käsin. Hän pyytää Deania unohtamaan Rackin ja keskittymään vain ottelun voittamiseen. Ystävykset halaavat ja puhkeavat vollottamaan. Jälleen kerran. Jopa kivikasvoisen Chadwickin leuka väpättää dramaattisen oloisesti.

Ottelun alku on tasaista ja fyysistä vääntöä. Molemmat joukkueet pelaavat tarkasti ja taklaavat erittäin aktiivisesti. Ensimmäinen maali nähdään kun Racki siirtää joukkueensa johtoon. Dean pääsee vihdoin askiin ja kuittaa maalin samantien ensimäisessä vaihdossaan. Racki ei anna kuitenkaan armoa ja teloo Deanin välittömästi. Kun Deanin kiiltävä hammaskalusto kohtaa Rackin puumailan, on jälki murhaavaa. Hampaat lohkeilevat ja verta sylkevä Youngblood keräilee kamojaan jäästä. Pukukopissa suoritetun paikkausoperaation aikana Bombers siirtyy jälleen johtoon. Menee jännäksi perkele.

Chadwick pitää joukkueelleen viimeisellä erätauolla jälleen yhden motivoivan puheen ja Mustangs on valmis kolmanteen erään. Dean on ilmeisesti sisäistänyt Derekin ohjeet ja keskittyy vain ja ainoastaan pelaamiseen Rackin kovasta uhittelusta huolimatta. Partasuu ajelee Deania mennentullen ja joka käänteessä. Yleisö puhkuu raivosta ja janoaa verta. Hammasta purren Dean kuitenkin käyttää energiansa vain kiekon kuljettamiseen ja siirtääkin pelin äkkiä tasoihin toisella henkilökohtaisella onnistumisellaan. Yleisö kiljuu täysin palkein ja Youngblood on leipomassa itsestään loppusuoran suurta sankaria. Ethän olisi elokuvan alussa uskonut?

Pelin lopussa Dean on pääsemässä vielä läpiajoon kun takaa ilmestyy Racki ja vetää röyhkeästi karkumatkalaiselta jalat alta. Ottelun hölmö tuomari tajuaa vihdoin toimia ja Mustangsille vihelletään rangaistuslaukaus kun peliä on jäljellä vain kolme vaivaista sekuntia.


Perhostyyliä Á la Bombersin kauhistuttava molari.

Koko halli hiljenee. Jäälle jää vain kaksi sankaria: Dean ja Bombersin hurjaan maskiin sonnustautunut maalivahti. Tuomari asettaa kiekon jäähän ja napsahduksen kuulee jokainen. Pelaajat, hallin henkilökunta, katsojat sekä valmennusryhmät pidättelevät henkeään. Dean ottaa katsekontakin puolen kentän päässä venyttelevään molariin. Jännitys suorastaan leijuu ilmassa. Tätä hetkeä varten Dean on harjoitellut ja pelannut koko elämänsä. Menestyksen avaimet ovat käsillä, ja niihin on tartuttava nyt. Nyt tai ei koskaan. Tilannetta seuraavat herkeämättä myös peliin saapuneet Deanin isukki sekä Kelly-veli, samoin innosta hihkuva Jessie. Myös Racki osallistuu tilanteeseen lähettelemällä Deanille lentosuukkoja Bombersin aitiosta. Dean siirtää katseensa kiekkoon ja rouhaisee itsensä liikkeelle.

Jytkyttävä taustamusiikki pamahtaa käyntiin ja kuva hidastuu. Sekunnit tuntuvat minuuteilta ja odotus on suorastaan piinaavaa. Dean lähestyy maalia hitaasti mutta varmasti. Hänen silmissään on jotakin erikoista. Niissä piilee katse, jota emme ole aiemmin nähneet. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tietää mitä varten hänet luotu, mitä häneltä odotetaan ja mitä hänen täytyy tehdä. Tulivuori roihuaa Deanin sisällä ja hänen aistinsa ovat räjähdysherkässä tilassa. Tappajan vaisto nostaa päätään. Deanin silmissä voi nähdä katseen, jolla on nimi. Sen katseen nimi on Eye Of The Tiger.

Dean nostaa mailansa ilmaan laukauksen merkiksi. Kyseessä on kuitenkin hämäys, joka toimii ja saa Bombersin maalivahdin liikkumaan. Deanilla on vielä toinen ässä hihassaan ja mies lyökin kehiin jalkakikan jolla hän vie Bombers-molarin ns. kebab-kioskille. Jäljellä on enää vain viimeistely jonka Youngblood hoitaa nostamalla kiekon maalin kattoon. Maalivalo syttyy palamaan ja yleisö räjähtää huutoon. Dean viimeistelee kypärätemppunsa upealla maalilla ja varmistaa samalla Mustangsin mestaruuden ratkaisevan finaaliottelun viime sekunneilla. Uskomaton tuhkimotarina mutta pakkohan se on uskoa!

Tämä ei ole kuitenkaan vielä tässä ja leffa haluaa vielä alleviivata meille katsojille sitä tärkeää seikkaa että jääkiekossa ei suinkaan ole kyse siitä kuka tekee eniten maaleja, vaan siitä kuka hakataan kaikista pahiten. 


Se oikea mittari.

Tottakai Deanin täytyy vielä päästä maksamaan potut pottuina ilkeälle Rackille. Chadwickin pyynnöistä huolimatta Dean ei suostu poistumaan kaukalosta vaan hän vaatii päästä vielä aloitukseen Rackia vastaan. Kuin äskeinen mestaruuden varmistanut maali olisi jo pyyhkiytynyt pois kaikkien mielestä. Tottakai kynäniska-Dean vie tämän erän kaikkien hämmästykseksi ja nuijii verivihollisensa hampaat kurkkuun. Yleisö mylvii villisti Deanin nimeä ja joukkutoverit nostavat tämän kultatuoliin samalla kun nöyryytetty ja piesty Racki keräilee verisiä hampaitaan jäältä. Tätä se voittaminen parhaimmillaan on.

Leffan loppuun mahtuu vielä muutama minuuttia kuhertelua mutta käytännössä homma rupeaa olemaan paketissa jo tässä vaiheessa. Youngblood on tuskatuttavan ennalta-arvattavaa ja kliseistä kasarijuustoa niin hyvässä kuin pahassakin ja kovin vaikea sitä on ottaa tosissaan. 80-luvun urheilupätkien sumassa leffa sijoittuu ehkä sinne parhaaseen kolmannekseen mutta se jää kuitenkin valovuosia Rockyn ja Karate Kidien perään. Kaikki tutut elementit ovat tottakai messissä mutta ei leffaa minään kaksisena jääkiekkokuvauksena voi pitää. Rehdin pelin sijaan päällimmäisiä teemoja ovat väkivalta, kostaminen ja viha jotka tuntuvat välillä olevan ainoita houkuttimia näille kaukaloissa pyöriville urpoille.

Jääkiekko on etenkin Yhdysvalloissa edelleen marginaalilaji baseballiin, jenkkifutikseen ja koripalloon verrattuna ja tämä näkyi myös Youngbloodin lipputuloissa. Elokuva höyhennettiin kriitikkojen toimesta eivätkä katsojatkaan innostuneet tästä kummallisesta kanukkien hakkauslajista. Elokuvan tuotannosta tai muistakaan vaiheista ei tahdo löytyä materiaalia oikein mistään eivätkä tekijät ole vaivautuneet panostamaan DVD-version bonusmateriaaleihin edes kommenttiraidan vertaa. Ehkäpä kyseessä on tuotantoryhmän hiljainen myöntyminen sille tosiasialle että tämän projektin äärellä mentiin sinne surullisenkuuluisaan pöpelikköön ja huolella. Mitäpä niitä vanhoja haavoja repimään auki.

Youngblood oli kuitenkin 20 vuotta nuoremmalle meikäläiselle ja monelle ikätoverille kova juttu. Olimme täysin tohkeissamme siitä että olimme saaneet jääkiekon maailmaan sijoittuvan väkivaltaisen elokuvan jossa nähtiin tissit. Täytyy muistaa että noihin aikoihin internetistä ei meidän porukoissa oltu kuultukaan joten kaikki, ja tarkoitan todella KAIKKI aiheeseen liittyvä materiaali otettiin avosylein vastaan. Tarkastellaanpa siis hieman lyhyemmin muitakin jääkiekkoelokuvia joita elokuvastudiot ja vuodet ovat eteemme tuoneet.


Slap Shot - Lämäri (1977)

Ok, lähdetään liikenteeseen takuuvarmalla klassikolla jonka jokainen lätkästä kiinnostunut on varmasti nähnyt. Kyseessä on vuoden 1977 kulttileffa Lämäri, joka kertoo pienen mutta pippurisen Charlestown Chiefsin selviytymiskamppailusta jääkiekkoilun armottomassa maailmassa. Chiefs möyrii pelillisesti pohjamudissa eikä paikallinen kiekkoyleisö ole jaksanut raahautua joukkueen matseihin enää vuosiin. Huhut joukkueen lopettamisesta vellovat ja pukukopissa vallitsee epäuskoinen tunnelma. Sekä katsojat että pelaajat ovat masentuneita. Joukkueen valmentajakapteeni Reggie Dunlop (loistava Paul Newman) kyllästyy rypemiseen ja päättää pistää pakan sekaisin loppusuoran häämöttäessä. Kiekollisen pelaamisen sijaan Chiefs rupeaa keskittämään energiansa vain ja ainoastaan tappelemiseen ja jatkuva hanskaus herättää pikkuhiljaa kiekkoyleisönkin huomion. Joukkuetta saapuvat "vahvistamaan" Hansonin pehmeäpäiset mutta takuuvarmasti kovanyrkkiset veljekset, jotka ovat elokuvan ehdottomia ykköstähtiä. Pitkätukkainen ja silmälasipäinen kolmikko aiheuttaa jo ensimmäisessä ottelussaan sellaista kaaosta että oksat pois. Charlestownin valtaa ennennäkemätön kiekkokuume ja Reggie myhäilee tyytyväisenä. Ryhdistäytynyt Chiefs etenee aina finaaleihin saakka jossa se vastaansa Syracure Bulldogsin, joka on hankkinut riveihinsä nipun väkivaltaisen käytöksen takia liigasta kokonaan kiellettyjä pelaajia.

Eihän Lämärilläkään oikean jääkiekkoilun kanssa ole juurikaan tekemistä, mutta se on silti helposti paras aiheeseen liittyvä elokuva. Toki yli kolmenkymmenen vuoden takainen kiekkoilu näyttää hieman vanhanaikaiselta mutta ei kannata antaa sen hämätä. Kyseessä on ihan helvetin hauska pätkä joka paranee joka katselukerralla. Leffa tarjoaa klassisisia kohtauksia ja hahmoja liukuhihnalta ja sitä voi huoletta suositella kaljanhuuruisen illanvieton kylkeen. Jatko-osista emme keskustele. Itseasiassa voit unohtaa samantien että edes mainitsin ne. Eteenpäin.


The Mighty Ducks - Mestarit (1992)

Emilio "Charlie Sheenin broidi" Estevez näyttelee Gordon Bombayta, joka on menestyvä lakimies. Mies astuu kuitenkin hurttuuden tielle ja jää kiinni rattijuopoudesta, josta hänelle tuomitaan yhdyskuntapalvelua. Bombay saa paimennettavakseen paikallisen nappuliigan sekalaisen lapsijoukon joka pitää sisällään jos jonkinmoista koheltajaa ja pullaposkea. Kitisevät skidit ja jäykkä Bombay ajautuvat samantien törmäyskurssille, ja menneisyyden haamut piinaavat Gordonia kaukalossa ja sen ulkopuolella. Myös hän oli kauan sitten jääkiekkoilija mutta epäonnistuminen ratkaisevassa pelissä sai hänet lopettamaan uransa. Gordon kantaa edelleen kaunaa joukkueen silloiselle valmentajalle, jonka joukkue pelaa myös samaista nappulaliigaa. Lähtökohdat eivät ole siis lupaavat, mutta pikkuhiljaa Gordon ja joukkue löytävät yhteisen sävelen. Joukkue ristitään sponsorin mukaan Ankoiksi ja peli alkaa sujumaan. Leffan juoni noudattelee tuttua ryysyistä rikkauksiin-kaavaa ja pelaajat muodostuvat tutuksi tulleista stereotypioista. Läski skidi on hauska, tytöt luistelevat vain kaunoluistimilla ja isoin jätkä on tietysti pelottavin ja väkivaltaisin. Tarinaan mahtuu jos jonkinmoista käännettä kun vihollisjoukkueen tähtipelaaja paljastuukin Ankkalauman kaupunginosan pelaajaksi eikä kukaan tarvitse varmasti kristallipalloa ennustaakseen kuinka ratkaisevassa finaaliottelussa käy kun vastaan asettuu Gordonin vanhan valmentajan jengi.

The Mighty Ducks on lapsille suunnattu oppikirjan mukainen Disney-komedia, ja sen morkkaaminen olisi haasteeltaan samaa osastoa kuin pelaisit kivi-sakset-paperia Stevie Wonderia vastaan. Aikuisiällä leffan katselee korkeintaan nostalgiamielessä eikä lepsu skidihuumori tahdo enää oikein upota. Leffan vaikutuksen voi kuitenkin nähdä vielä tänäkin päivänä NHL-kaukalossa toisen ankkalauman muodossa. Vuonna 1993 liigaan tuotu Disneyn omistama The Mighty Ducks Of Anaheim ristittiin tämän leffan mukaan ja vaikka firma möikin joukkueen muutama vuosi sitten, jatkuu Ducksin taival kiekkokaukaloissa pienestä nimenmuutoksesta huolimatta edelleen. Myös tälle leffalle on värkätty jatkoa muutaman jatko-osan sekä jopa piirrossarjan verran. Näitä suositellaan kuitenkin vain sarjan innokkaimmille faneille.


Kummeli Stories (1995)

Ok, kyseessähän ei ole jääkiekkoelokuva vaan nimenmukaisesti kokoelma vaihtelevan tasoisia Kummeli-tarinoita. Vuonna 1995 koko Suomi sekosi jääkiekon maailmanmestaruudesta, eikä noihin aikoihin maamme suosituin koomikkoryhmä malttanut tietenkään pitää näppejään irti massiivisesta kiekkohuumasta. Elokuva on siis jaettu muutamiin, noin kymmenen minuutin mittaisiin segmentteihin joista ainakin meikäläisen kirjoissa ehdottomasti hauskin on kyseinen jääkiekkopätkä.

Tarina kertoo Kangasalan Voitosta joka on pöpelikköön menneen edelliskauden johdosta vajonnut jo kutosdivariin. Joukkueen valmentajana toimii väkevästi alkoholisoitunut Esko, joka koittaa vastoinkäymisistä huolimatta valaa uskoa joukkueen tekemisiin. Voiton alamäkeen on myös reagoitu joukkueenjohdon toimesta ja riveihin on hankittu todellinen kaappaus: Uuden kauden kunniaksi joukkuetta vahvistaa Alaskan farmiliigasta hankittu Mr Beginning, kynäilijä luojan armosta. Tarkkasilmäinen katsoja voi bongata joukkueen riveistä myös muutamia kultaleijonia, jotka kuuntelevat huuli pyöreänä Eskon valmennusvinkkejä ennen ottelua. Pääasiallisesti valmentaja alleviivaa aktiivista kiekostaluopumista sekä Napoleonin sodanaikaisia strategioita.

Kyseenalaiset taktiikat eivät tuota kuitenkaan tulosta ja joukkue löytääkin itsensä pian 0-5-tappioasemasta. Mr Beginning toimii joukkueen dynamona ja intohimoisesti kiekkoon suhtautuva harvahammas ajautuukin tappeluun heti ensimmäisessä vaihdossaan. Valmentaja Esko keskittyy lähinnä salamyhkäiseen viinanmaisteluun eikä Voiton avausottelu uudessa divisioonassa starttaa parhaissa mahdollisessa merkeissä. Lopulta viina vie miestä ja Esko pääsee vauhtiin. Ensitöikseen mies syöksyy painimaan ottelun maalituomarin kanssa kyseenalaisen maalinedustatilanteen johdosta jonka jälkeen hän ajautuu riitoihin Mr Beginningin kanssa kisuteltuaan tämän katsomossa istuvaa vaimoa. Ulkomaalaisvahvistus saa potkut joukkueesta ensimmäisessä ottelussaan tekemästään maalista huolimatta. Esko ottaa lisää huikkaa ja koittaa vielä voittaa Beginningin morsianta puolelleen esittelemällä taitojaan käsilläseisonnan vaativassa maailmassa. Taidonnäyte ei tuota tulosta ja uho päällä Esko syöksyy haastamaan hallin vahtimestarin sormikoukkuun. Lopulta valmentaja vetää varusteet niskaan ja syöksyy kaukaloon pelin tiimellykseen. Luistelutaidoton mies telotaan laitaa vasten ja kuljetetaan paareilla pois jäältä. Kirvelevän 1-12-tappion jälkeen Esko pyörii yksin tyhjässä hallissa kaatokännissä ja käy heittämässä pitkää sylkeä maalinedustalle. The End.

Mitäpä tähän lisäämään. Jos Kummeli-huumori uppoaa, niin tämäkin pätkä kolisee katsojan vastaanottokeskuksessa takuuvarmasti. Jos et voi sietää sitä tavanomaisinta suomalaista "mongerretaan kännissä peruukki vinossa"-hassuttelua, skippaa tämä pätkä.


Sudden Death - Äkkikuolema (1995)

Darren McCord (Van Damme) on pittsburghilainen menneisyyden traumatisoima palomies joka työskentelee nykyään paikallisen jäähallin paloturvallisuushenkilönä. McCord (miksi nämä Van Dammen roolihahmot on aina nimetty tähän tyyliin?) lapsineen osallistuu peliin jossa kotikaupungin Penguins kohtaa ratkaisevassa Stanley Cup-finaalien 7. pelissä Chicago Blackhawksin. Myös itse Yhdysvaltain varapresidentti on saapunut seuraamaan ottelua kaikessa ylhäisyydessään. Kulisseissa kuitenkin kohisee kun katkeroinut entinen valtion työntekijä (aina yhtä huikea Powers Boothe) kidnappaa koko VIP-aition haltuunsa ja virittää pommit paikoilleen. Hän uhkaa räjäyttää ne pelin päätteeksi ellei hänen vaatimuksiinsa suostuta. Yleisö ja pelaajat eivät tiedä tilanteesta mitään ja peli jatkuu normaaliin tapaan. McCord saa kuitenkin vihiä räjähdysalttiista tilanteesta ja hänen vastuulleen jää pelastaa lapsensa, varapresidentti ja kaikki muut hallissa olijat. Hän joutuu tekemään kaikkensa että peli jatkuisi mahdollisimman pitkään. Selviytyykö McCord perheineen tukalasta tilanteesta? Mitä mielipuolinen kiristäjä vaatii lunnaakseen? Kuka voittaa Stanley Cupin?

Van Damme ei ole koskaan herättänyt meikäläisen pääkopassa minkäänlaisia tunteita ja listauksissa kundi onkin jäänyt aina paitsioon (pun intented) Schwarzeneggerin ja Stallonen dominoidessa skeneä. Ostin kuitenkin Sudden Deathin aikoinaan koska järkeilin että eihän tällä reseptillä voi mennä metsään. Toimintaa ja jääkiekkoa! Noh, elokuva oli jo tuolloin niin paska että möin sen välittömästi eteenpäin yhden pyöräytyksen jälkeen eikä lisäkatselukerroille ole tosiaan ollut tarvetta. JCVD-faneille leffa tarjoaa varmasti takuuvarmaa toimintaa mutta meille muille se näyttäytyy vain yhtenä miehen surkuhupaisista ja itseään toistavista teoksista.


Ja näitähän riittää.

Lätkäleffoja riittäisi katsottavaksi näidenkin lisäksi vaikka millä mitalla, mutta ajankäytön ja mielenterveyden vuoksi jätän niiden tsekkaamisen aiheesta enemmän innostuneille. Näkemistäni elokuvista yksikään ei ole vielä onnistunut naulaamaan tämän jalon lajin syvintä olemusta. Lähimmäksi on tainnut päästä HBO:n huikea 24/7-dokumenttisarja, joka on tuottanut NHL:n Winter Classic-otteluun valmistautuvien joukkueiden vaiheista huikeaa materiaalia jo parin tuotantokauden verran. Suosittelen lämpimästi.

Jääkiekon nopeus ja äkkipikaisuus tekevät jokaisesta ottelusta vauhdikkaan, hetkessä elävän ja jatkuvasti suuntaa muuttavan elämyksen niin pelaajille kuin katsojillekin. Ehkäpä jääkiekkoelokuvien tekeminen on järjellä ajateltuna täysin yhdentekevää toimintaa, sillä loppupeleissähän me saamme todelliset suuret tunteet jo ihan oikeistakin peleistä. Otteluiden huikeita käänteitä ja draaman kaaria on mahdotonta käsikirjoittaa etukäteen. Jännittääkö yksikään kauhuelokuva sinua saman verran kuin armoton rangaistuslaukauskilpailu ratkaisevan ottelun päätteeksi? Kuka leffapahis on hatuttanut yhtä paljon kuin Ruotsi katkeran 5-6-tappion jälkeen vuoden 2003 kotikisoissa? Mikä leffa olisi saanut sinut tuntemaan yhtä suurta riemua kuin Leijonien mestaruusottelu vuonna 2011? Ja oletko koskaan liikuttunut yhtä paljon kuin nähdessäsi kyynelsilmäisen Teemu Selänteen halaamassa perhettään Stanley Cup-mestaruuden ratkettua Duckseille vuonna 2007? En minäkään. I love this game.



1 kommentti:

  1. Hieno blogi jääkiekko-leffoista sekä että aiheesta. Itse olen aktiivinen jääkiekon seuraaja ja tarkastelen enemmän nykyään suomalaisten menoa NHL:ssä.

    Käyhä lukasemas munkin blogei.

    VastaaPoista