keskiviikko 12. helmikuuta 2014

#15 - Robocop (1987)

Ok, tunnustettakoon se heti kärkeen. Kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen, tykitin heti kärkeen monta kappaletta siitä kuinka halveksun tänä päivänä Hollywoodissa niin kovin yleistä reboot/remake-vimmaa. Te tiedätte kaavan: Otetaan pari vuosikymmentä sitten hyvin menestynyt elokuva(sarja) uusintakäsittelyyn, päivitetään se 2000-luvun muottiin ja pistetään se uusintakierrokselle keräämään rahat uuden sukupolven hyppysistä. Samanaikaisesti kaltaiseni rillipäät itkevät nettifoorumeilla raiskatun lapsuutensa perään. Näppäimistöt ja hermot ovat koetuksella kunnes lopulta raahaamme itsemme leuka rinnassa lippuluukulle maksamaan kymmenen euroa siitä että saman syklin jatkuminen varmistetaan jatkossakin. Viime vuosina olemme nähneet uusintaversiot esimerkiksi King Kongista, Apinoiden planeetasta, Karate Kidista, Total Recallista ja Conan Barbaarista eikä hommalle näy loppua. Lähivuosina valkokankaalle palaavat uusina versioina mm. Batman, Terminator ja Teenage Mutant Ninja Turtles. Ajan henki on siis tämä ja se on kestettävä.

Voin myöntää että olin alunperin sydän kurkussa tämänkin elokuvan remaken äärellä. Kuinka ne julkeavat? Alkuperäinen versio on niin täydellinen paketti että miten ihmeessä ne kuvittelevat pystyvänsä toistamaan sen, tai millä pokalla ne uskaltavat muka keksiä uusia käänteitä? En halunnut että vanhaa tehdään uusiksi, mutta en myöskään halunnut että tarinaan tuodaan mitään uutta. Melkoinen paradoksi ja olin toisinsanoen omien asenteideni vanki. Tottakai jo lapsena tärkeäksi muodostuneet hahmot ja elokuvat ovat meille rakkaita mutta olisi itsekästä ja ahdasmielistä kuvitella että jokainen niistä olisi definitiivinen versio aiheesta. Kaikkea saa ja pitääkin kyseenalaistaa aika ajoin koska ilman muutosta ei synny minkäänlaista kehitystä. Esimerkiksi Batmanista on nähty vuosien mittaan jos jonkinmoista tulkintaa mutta edes Joel Schumacherin hirveimmät Batman & Robin-hetket eivät vie hohtoa pois Tim Burtonin huikeasta vuoden 1989 versiosta, koko hahmosta nyt ylipäätänsä puhumattakaan.

Tämän tekstin elokuvaa katsoessani huomasin asenteideni muuttuvan muutaman päivän päästä ensi-iltansa saavaa remakea kohtaan. Lakkasin huolehtimasta. Pyyhin pois monta kappaletta tulikivenkatkuista tekstiä. Kävi vuoden 2014 version kanssa miten vaan, ei se tule viemään mitään pois alkuperäisteoksen voimasta. Se on vain erilainen tulkinta aiheesta, ei sen enempää. Vaikka hahmo on sama, ovat tekijät vaihtuneet. Luvassa on uusi versio lähes kolmenkymmenen vuoden takaisesta elokuvasta joten on turha odottaa uudelta pelkkää vanhan toistoa. Kummatkin ovat oman aikansa tuotteita ja vain vuodet näyttävät pystyykö uusi versio lunastamaan edeltäjänsä tavoin paikkansa kuolemattomana klassikkona. Alkuperäisteos on vain yksinkertaisesti niin väkevä seos että sen hohtoa ei tule himmentämään yksikään uusintaversio, oli lopputulos minkätasoinen tahansa.

Käsittelyssä on siis vuonna 1987 valmistunut toimintaelokuva, joka on paljon enemmän kuin pelkkä toimintaelokuva. Se on viiltävän satiirinen, ultraväkivaltainen ja pikimustaa huumoria viljelevä täysin ainutlaatuinen visio tulevaisuuden dystopiasta. Rillipäätoverini jotka pelkäätte tulevaa, nauttikaa siis vielä hetki. Elämme vielä muutaman päivän ajan maailmassa johon mahtuu vain yksi ja ainoa, koskematon Robocop.


Hätä pois, Peltipollari on täällä.

Tässäkin blogissa jo aiemmin käsitelty James Cameronin huikea The Terminator oli 80-luvun ensimmäisten vuosien suurimpia yllätyshittejä. Pienellä budjetilla ja tinkimättömällä intohimolla väsätty teos räjäytti pankin monessakin mielessä ja alunperin tuotantoyhtiön pamppuja lähinnä huvittanut idea robottiaiheisesta elokuvasta olikin yhtäkkiä kaikkien huulilla. Terminatorin jakelusta vastannut Orion innostui mekaanisista hahmoista tosissaan ja lähti hakemaan seuraajaa Cameronin mestariteokselle. Varsinaista jatko-osaa Terminatorille ei nähtäisi vielä moneen vuoteen mutta jotain samankaltaista oli silti saatava. Lypsykone oli käynnistynyt ja huutoon vastasivat herrat nimeltä Edward Neumeier ja Michael Miner.

Robocop-hahmo syntyi monen sattuman kautta. Kumpikaan pääideoijista ei herännyt keskellä yötä ja nähnyt selkeää visiota siitä minkälainen tulevaisuuden ihmisrobotti tulisi olemaan. Ensimmäiset siemenet kylvettiin kuitenkin Blade Runnerin toimesta, jossa tulevaisuuden poliisit jahtaavat lähes täysin ihmisiä muistuttavia robotteja. Neumeier innostui elokuvan ideasta siinä määrin että päätti kääntää asetelman päälaelleen ja loi idean maailmasta jossa ihmismäiset robotit jahtaisivat normaaleja rikollisia. Imitointi on ihailun selkein merkki, vai miten se nyt menikään.

Neumeier työskenteli noihin aikoihin Universalin palkkalistoilla. Loputtomien kokousten ja paperipinojen keskellä mies tuskastui työhönsä lopullisesti ja kieltäytyi rahakkaasta työtarjouksesta joka olisi nostanut hänet vielä korkeammalla Universalin sisäisessä hierarkiassa. Elokuvat olivat miehen intohimo mutta toimistotyöskentely ei vastannut hänen käsitystään luovan työn tekemisestä. Neumeier pakkasi kamansa ja poistui Universalin tiloista lopullisesti. Mies jäi siis käytännössä tyhjän päälle mutta se ei häntä huolettanut, olihan miehellä vierellään ystävänsä Miner sekä takaraivossa omaperäinen ja toimivan oloinen idea ensimmäisestä ikiomasta elokuvasta.

Toisistaan tietämättä molemmat miehistä olivat pyöritelleet ideaa poliisista joka olisi jotain muuta kuin tavallinen sinivuokko. Neumeier kehitteli päässään Robocop-ideaansa kun toisaalla Miner synnytti tarinaa poliisista joka korjattaisiin hengenvaarallisen onnettomuuden jälkeen koneilla. Minerin tarina kantoi nimeä Supercop. Ennenpitkää miehet yhdistivät ideansa ja sulatusuunista syntyi ensimmäinen versio käsikirjoituksesta joka nimettiin Robocopiksi.


Muista kiittää näitä kundeja kun törmäät heihin ensi kerran.

Terminatorin kanssa jo aiemmin menestystä niittänyt elokuvayhtiö Orion otti miehet innolla vastaan ja osti käsikirjoituksen niin nopeaa, että miehet itsekin olivat hieman pyörällä päästään. Kyseessä oli siis Neumeierin ensimmäinen käsikirjoitus ja mies oli onnensa kukkuloilla.

Ohjaajaa elokuvalle jouduttiin etsimään kuitenkin pitkään ja hartaasti. Vaikka Robocop on meille nimenä nykyään klassikko, oli se noihin aikoihin monelle uusia projekteja etsiville ohjaajille kuin punainen vaate. Kuten Terminatoria aikoinaan, myös Robocopia pidettiin hätäisen vilkaisun perusteella halpana b-luokana scifinä eikä kukaan Hollywoodin nimekkäistä action-ohjaajista jaksanut perehtyä pintaa syvemmälle. Tarpeeksi rohkea ohjaaja täytyi siis löytää Hollywoodin ulkopuolelta.

Vastaus miesten rukouksiin oli hollantilainen Paul Verhoeven. Uraansa Yhdysvalloissa aloitellut Verhoeven oli noihin aikoihin vielä melko nimetön tapaus mutta Robocopin tuotantotiimi tiesi miehen intohimoiseksi ja omalaatuiseksi visionääriksi. Mutta kuten muutkin ohjaajaehdokkaat, myös Verhoeven ohitti Robocopin käsikirjoituksen ensin pelkällä olankohautuksella. Mies pläräsi elokuvan käsikirjoituksen puolihuolimattomasti läpi eikä se saanut häntä innostumaan projektista. Verhoevenin psykologivaimo tarttui miehensä hylkäämään tarinaan ja kävi sen läpi ajatuksen kanssa. Hänelle tarinan monikerroksinen kerronta aukesi välittömästi, ja nainen pakottikin miehensä käymään käsikirjoituksen läpi vielä kerran. Verhoevenin silmät aukesivat ja mies tajusi että kyseessä ei ollut vain yksi toimintaelokuva muiden joukossa. Robocopin tarinasta löytyi räiskinnän lisäksi runsaasti yhteiskunnallista sanomaa, piikikästä satiiria ja jopa uskonnollista, Raamattuun viittavaa pohjavirettä. Kaikista noista elementeistä jo aiemmin intoillut Verhoeven ilmoitti olevansa mukana tässä erittäin potentiaalisessa projektissa ja miehen innostus sai sekä käsikirjoittajat että tuottajat äimistelemään. Näinkö helppoa elokuvanteko tosiaan on?

Seuraavasti iso rasti oli elokuvan pääosanäyttelijän löytäminen. Vaikka Robocop on jääkaappipakastimen kokoinen ilmestys, on suurin osa massiivisista raameista pelkkää robottipukua. Tämän vuoksi rooliin alunperin kaavaillut Arnold Schwarzenegger, (tehtiinkö 80-luvulla yhtään toimintaelokuvaa johon miestä EI kysytty?) Rutger Hauer ja Michael Ironside jouduttiin jättämään suunnitelmien ulkopuolelle jo ihan käytännön syistä. Näyttelijältä vaadittaisiin myös poikkeuksellista kykyä eläytyä rooliinsa sillä suurimman osan elokuvasta sen päähahmo on näkyvillä vain suunsa alueelta. Rooliin tarvittiin siis mies joka oli hoikka, jäntevä ja oman fysiikkansa täydellisesti hallitseva kameleontti. Useamman kuukauden raastavan etsinnän jälkeen rooliin kiinnitettiin Peter Weller. Myös hän löysi käsikirjoituksesta välittömästi sen ydinmehun joka erotti Robocopin lukemattomista muista aikakauden aivottomista toimintaelokuvista. Weller signasi sopimuspaperit ja projektin palaset rupesivat loksahtelemaan vihdoin paikoilleen. Oli aika siirtyä kohti tuotantovaihetta, joka tulisi repimään työryhmän hajalleen ja antamaan sille perusteellisen opetuksen elokuvanteon vittumaisista puolista.


Yksi lukemattomista designeista muistutti "hieman" Judge Dreddia.

Robocopin ulkomuodon luominen annettiin The Thingin ja Legendin äärellä työskennelleen Rob Bottinin tehtäväksi. Mies ryhtyi muovaamaan alkuperäistä ideaansa kohti mekaanisempaa ja överimpää versiota tulevaisuuden superkytästä. Koska kyseessä oli elokuvan päähahmo, oli designin tottakai tärkeää olla loppuunsa asti mietitty ja harkittu kokonaisuus. Ensimmäiset erimielisyydet rupesivat nousemaan pintaan kun Paul Verhoeven ilmoitti olevansa tyytymätön Bottinin luomuksiin. Selkeää visiota lopputuloksesta ei tuntunut olevan oikein kellään ja miehet pallottelivat ideoitaan edestakaisin turhautuneena useamman kuukauden ajan. Yhteisymmärrykseen päästiin vasta kun Bottin keksi yhdistää japanilaisista sarjakuvista napsimansa ideat massiivisesta supersankarista käsikirjoittajien visioon jossa Robocop oli kuin Detroitia noihin aikoihin ylläpitäneen autolteollisuuden tuotos: tyylikäs, tehokas ja virtaviivainen. Kuulostaako sekavalta? Myös Bottin oli samaa mieltä ja polttikin päreensä pahemman kerran Verhoevenin kanssa. Robocopin asu oli vihdoin valmis mutta sen hinta oli katkera: Verhoeven ja Bottin eivät olleet enää puheväleissä. Kohtalon ivaa on tietysti se että Robocopin lopullinen ulkomuoto on hyvin lähellä Bottinin alkuperäista visiota, joten taisteluun aiheesta oli tuhrautunut monta elintärkeää kuukautta ja lähemmäs miljoona dollaria. Tämä tarkoitti luonnollisesti myös sitä että Peter Weller ei päässyt testaamaan pukua etukäteen. Lumipalloefekti oli syntynyt ja seuraavat ongelmat ilmenivät elokuussa 1986 jolloin elokuvaa ryhdyttiin vihdoin kuvaamaan.

11 tuntia. 11 pitkää tuntia. Niin kauan Peter Wellerillä kesti saada Robocopin asu päälleen ensimmäistä kertaa. Erimielisyyksien johdosta pitkään tuunattu puku saatiin kuvauspaikalle vasta samana päivänä kun elokuvan kuvaukset alkoivat ja tämä tiesi ongelmia. Noiden 11 tunnin aikana Wellerille rupesi käymään tuskallisen selväksi se tosiasia, että kaikki pohjatyö hahmon liikkeiden suhteen jouduttaisiin heittämään samantien romukoppaan. Mies oli tehnyt pitkään ja hartaasti töitä koreografi Moni Yakimin kanssa sulavan robottimotoriikan eteen mutta odotettua isompi ja raskaampi robottiasu esti käytännössä kaiken mitä miehet olivat suunnitelleet. Epätoivoinen Weller yritti selittää Verhoevenille ja tuottajille että hänen oli mahdotonta hoitaa roolinsa annetuissa olosuhteissa mutta ymmärrystä ei herunut. Ilmassa rupesi jälleen leijumaan palavien siltojen katku ja osapuolet repivät hiuksia päästään. Huhujen mukaan Welleriä oltiin potkimassa jo pois projektista ja tilalle oli ehdolla kukapa muukaan kuin myös Terminatorin rooliin kaavailtu Lance Henriksen. Verhoeven kävi läpi omaa kriisiään ja mies karjui vahvalla aksentillaan halustaan antaa potkut kaikille elokuvan parissa työskenteleville henkilöille. Orion ilmoitti Wellerille että jos mies ei keksi ongelmaan ratkaisua pian, koko projekti pistetään jäihin. Kollektiivinen paniikki oli tosiasia.

Lopulta työryhmä teki ainoan loogisen ratkaisun ja keskeytti koko elokuvanteon muutamaksi päiväksi. Tässä vaiheessa aikaa ja rahaa oli palanut jo sen verran että uutta pääosaesittäjää oli mahdotonta lähtä etsimään. Wellerille päätettiin antaa muutama päivä ja tuossa ajassa hän sekä paikalle uudestaan kiidätetty Yakim suunnittelivat Robocopin liikeradat täysin uusiksi. Alunperin sen kuviteltiin liikkuvan käärmemäisen sulavasti mutta hahmon ulkoasu muutti peruskäsityksen. Robocopin liikettä hidastettiin ja siitä tehtiin entistä kulmikkaampaa ja mekaanisempaa. Asusta tehtiin Wellerille helpommin käsiteltävä ja esimerkiksi kaikki taipeet pyrittiin saamaan käyttöön. Pikkuhiljaa mies sai itseluottamuksensa takaisin ja pääsi uudelleen sisään hahmoonsa. Mies on myöhemmin todennut Yakimin rauhallisuuden olleen yksi suurimmista syistä miksi elokuva pelastui. Kaikkien muiden panikoidessa Yakim keskittyi löytämään toimivan mallin elokuvan päähahmolle ja vakuutti sekä Wellerin että muut tekijät siitä että hahmo saataisiin vielä toimimaan. Näin kävi. Vaikka hahmo vakuuttaa päällisin puolin, oli Wellerillä edelleen omat vaikeutensa puvun kanssa. Mies hikoili litrakaupalla raskaan asun sisällä ja siihen jouduttiin asentamaan pieni tuuletuslaite ettei jo valmiiksi hoikka näyttelijä kuihtuisi haarniskan sisälle lopullisesti.


Yakin ja Weller veivät Robocopin fysioterapiaan, onnistuneesti.

Elokuvan muu näyttelijäkaari löydettiin huomattavasti helpommin kuin itse päätähti. Kahden pääpahiksen rooliin Verhoeven halusi aiemmin kovin erilaisissa rooleissa esiintyneet Ronny Coxin sekä Kurtwood Smithin. Cox (en pääse yli tuosta sukunimestä) oli nähnyt aiemmissa rooleissaan lähinnä sympaattisena perheenisänä ja Smith oli puolestaan erikoistunut älykön rooleihin. Verhoeven näki kuitenkin asiat omalla tavallaan pintaa syvemmälle ja iski kultasuoneen näiden kahden veijarin kohdalla. Etenkin Smith loistaa ehkä elokuvahistorian niljakkaimpana pahiksena Clerence Boddickerina. Verhoevenin mielestä Smithin habitus toi mieleen Heinrich Himmlerin, erään historian karmeimman ihmishirviön. Lisää Smithin otteista hieman myöhemmin.

Robocop tarvitsi tottakai rinnalleen taistelutoverin, jonkun joka tulisi tukemaan häntä niinä vaikeina hetkinä joita tämä peltipää tulisi elokuvan aikana käymään läpi. Oli todellinen neronleimaus käsikirjoittajilta tuoda tuolle paikalle nimenomaan naispuolinen poliisi, koska kylmä ja etäinen miespuolinen sidekick ei pystyisi välttämättä tuomaan ruutuun tarpeeksi empatiaa ja lämpöä. Valinta kohdistui Nancy Alleniin joka oli aiemmin näytellyt pääasiassa pellavatukkaisia peruslikkoja, näkyvimpänä ehkä kauhuklassikko Carriessa. Verhoevenin toiveesta Allen leikkautti enkelipehkonsa pois saadakseen hahmolle hieman androgyynimpaa sävyä. Anne Lewis oli syntynyt.

Robocopin lisäksi elokuvassa tultaisiin näkemään myös toisenlainen robotti jota oli mahdotonta toteuttaa ihmisnäyttelijän avulla. Tuon robotin tulisi herättämään henkiin stop motion-spesialisti Phil Tippett, joka oli aiemmin kasvatellut muskeleitaan työskentelemään mm. alkuperäisen Star Wars-trilogian äärellä. Myös tästä örvelöstä tarkemmin hieman alempana.

Kaikkien aikatauluvenymisten, rahataisteluiden ja hermoromahdusten jälkeen elokuva oli siis vihdoin valmis kuvattavaksi. Elokuva oli jo tässä vaiheessa vaatinut tekijöiltään enemmän kuin mikään heidän aiemmin läpikäymänsä projekti ja kulissien takana kyseltiin jo varovaisesti uskoiko kukaan tosissaan Robocopiin. Mielipuolisen diktaattorin tavoin kuvauspaikalla riehunut Verhoeven oli saanut paikallisen työryhmän varpailleen ja konfliktit eri osapuolien välillä olivat vielä tuoreessa muistissa. Vereslihalle jo valmiiksi revitty työryhmä ryhtyi herättämään henkiin paperilla varsin sekalaiselta vaikuttavaa tarinaa sormet ristissä, parasta toivoen. Kuinka tässä tulisi käymään? Selviämmekö me tästä? Mikä tulisi olemaan lopputulos?


Vihdoinkin. Let the games begin.

Elokuvan alku virittää tunnelman käyntiin välittömästi. Lyhyen öisen kaupunkikuvan päälle lävähtää tänä päivänä klassikoksi muodostunut Robocop-logo, joka on kuin itse hahmokin: Metallinhohtoinen, dynaaminen ja tyylikäs. Ensimmäiset varovaiset kylmät väreet hiipivät niskavilloihin kuin vaivihkaa.

Poikkeuksellisesti ruudussa eivät pyörikään seuraavaksi pitkät listat elokuvantekijöistä, vaan eteemme lävähtää uutiskatsaus. Ohjelman introssa pyörivät murheelliset kuvat ympäri maailmaa tapahtuneista mellakoista, räjähdyksistä ja muista väkivaltaisista yhteenotoista. Leffan väkevä satiiri nostaa heti päätään kun järkyttävät kuvat vaihtuvat jenkkihymyjään viljeleviin uutisankkureihin jotka kertovat hymy kasvoillaan viimeisimmät kuulumiset maailmalla sattuneista ydisasekiistoista ja poliisisurmista. Verhoeven pudottaa meidät samantien keskelle irvokasta maailmaansa jossa väkivalta on osa jokapäiväistä arkea. Lähitulevaisuuden dystooppisessa maailmassa vain vallalla on väliä ja yhteenotot yksilöiden ja kansakuntien välillä eivät hetkauta yhtään sen enempää kuin seuraavan päivän mahdolliset vesisateetkaan. Kuin loppukevennyksenä ankkurit käyvät läpi paikallisia poliisisurmia, joista on jäänyt käteen yhden mahdollisen syyllisen nimi. Hän on Clerence Boddicker, yksi vanhan Detroitin alamaailman vaarallisimmista miehistä.

Niin, vanhan Detroitin. Robocopin tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Detroitiin joka on ajautunut todelliseen syöksykierteeseen ja konkurssin partaalle. Ennen niin tuottoisalla autoteollisuudella vaurastunut kaupunki korisee tuskissaan eikä joka puolella riehuva rikollisuus auta asiaa. Selkä seinää vasten jäänyt Detroit on pakotettu ulkoistamaan osan palveluistaan ja se on käytännössä myynyt poliisivoimansa vaikutusvaltaiselle ja kaiken tieltään murskaavalle OCP:lle (Omni Consumer Products). OCP on ottanut haltuunsa jo useita muita julkisia laitoksia sairaaloista vankiloihin ja kuten jokaisen vauhdilla kasvavan ahneen firman tapoihin kuuluu, sen nälkä vain kasvaa syödessä. Eivätkä OCP:n tavoitteet rajoitu pelkästään näihin palveluihin vaan sen tulevaisuudessa siintää vielä jotain suurempaa. Vanhan, viimeisillä voimillaan kituuttavan Detroitin aika on OCP:n mielestä ohitse ja se haluaa repiä koko kaupungin alas rakentaakseen tilalle Delta Cityn, tuon tulevaisuuden upeimman, kiiltävimmän ja tuottavimman kaupungin. Ennen purkamistöitä OCP:n täytyy kuitenkin siivota kaupunki sitä syövän lailla runtelevasta rikollisuudesta jota liitoksissaan natisevat poliisivoimat eivät saa hillittyä.

Kaupungin poliisilaitoksella kaaos on tosiasia. Resurssit ovat täysin alimitoitetut eikä Detroitissa ole vallinnut enää pitkään aikaan laki tai järjestys. Jopa pikkurikolliset pitävät poliisivoimia pilkkanaan. Raiskaukset, pahoinpitelyt ja murrot ovat vain jäävuoren huippu alamaailman orgioissa. Isoimmat rahat liikkuvat huumebisneksen ja asekauppojen parissa.

Kaiken tämän kaaoksen keskelle astelee Alex Murphy, juuri siirron saanut suoraselkäinen ja rehellinen perheenisä sekä poliisi. Rauhallisempiin maisemiin tottunut Murphy joutuu suoraan polttopisteeseen ja kuuntelee huuli pyöreänä tuoreiden kollegoidensa juttuja heidän epätoivostaan rikollisuuden puristuksessa. Toivonsa menettäneet jeparit väläyttelevät jopa lakon uhkaa ja työtovereiden kuolemat ovat olleet osa jokapäiväistä arkea jo pidemmän aikaa. Ei ehkä se kaikista terveellisin työilmapiiri. Murphy tapaa uuden parinsa Lewisin ja valmistautuu ensimmäiseen työpäiväänsä kamarilla pakkaamalla kamansa uuteen lokeroonsa. "Welcome to hell", toteaa yksi katkeroituneista poliiseista.


Lewis ja Murphy tapaavat, taustalla pakollinen äänekäs tumma kyttäpomo.

OCP on armoton ja ahne firma ja myös sen sisällä käydään jatkuvaa valtataistelua korkeammista asemista ja suuremmista palkoista. Yksi lähitulevaisuuden suurimmista hankkeista on rikollisuuden kitkeminen pois Detroitin kaduilta ja yksi jos toinenkin firman ahneista jupeista on kehitellyt oman metodinsa projektin läpisuorittamiseen. Käsikirjoittaja Neumeier kertoi olleensa noihin aikoihin lopen kyllästynyt bisnesmaailmassa jyllänneihin juppeihin, jotka olivat käytännössä päälle parikymppisiä, kalliisiin pukuihin sonnustautuneita ihmispaskakasoja joille oli tärkeintä vain raha, raha ja raha. Jupit suhtautuivat bisnekseen kuin se olisi heidän henkilökohtainen sotansa ja näiden nerojen elämänsä ohjenuoran muodostivat vain ahneus sekä röyhkeys. Neumeier halusi istuttaa jupit Robocopin maailmaan ja viedä heidän metodinsa vielä tappiin. Elokuvan jupeille kaikki keinot olivat sallittuja ja kilpailu vietiin astetta kovemmalle tasolle, jopa palkkamurhiin saakka.

OCP:n korkeimmalla pallilla istuu anonyymiksi jäänyt "Old Man", josta käytämme loogista suomennosta "Vanhus". Uransa ehtoopuolella oleva Vanhus hallitsee OCP:n toimintaa rautakanslerin tavoin ja hän on ympäröinyt itsensä säälimättömillä alaisillaaan jotka parveilevat Vanhuksen ympärillä dollarinkuvat silmissä tämän persereikää lipitellen. Vanhus itsekin tietää että hänen aikansa tulee päättymään pian ja jokainen näistä haaskalinnuista on valmis iskemään hänet pois vallasta heti kun siihen avautuu pienikin mahdollisuus.

Yksi näistä kätyreistä on häikäilemätön Dick Jones (Cox) joka istuu Vanhuksen vieressä ja on toiseksi korkeimmalla yhtiön sisäisessä ravintoketjussa. Jonesin ratkaisu taisteluun rikollisuutta vastaa on radikaali. Koska normaali poliisit eivät kertakaikkiaan pärjää, on tilalle on keksittävä jotakin muuta. Poliisi, joka on paljon enemmän kuin normaali poliisi. Lainvalvoja, joka on valmis työskentelemään seitsemänä päivänä viikossa, kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Jonesin ehdotus on ED-209, kahdella jalalla kulkeva mekaaninen tulivoimayksikkö. Tuo helikopterin ja miekkavalaan yhdistelmältä näyttävä massiivinen robotti esitellään OCP:n palaverissa kovin puhein ja Jones haluaa demonstroida lempilapsensa toimintavalmiutta. Lanseeraus menee kuitenkin lievästi sanottuna perseelleen kun kohtalokkaan bugin takia sekoava ED-209 tulittaa näytökseen vapaaehtoisesti osallistuneen pukumiehen täysin palasiksi. Tyyppi näyttää käsittelyn jälkeen lähinnä Hesburgerin kuiviin rutistetulta ketsuppipussukalta. Jones vähättelee pientä toimintavirhettä mutta Vanhus jyrähtää. Bisnes on bisnestä mutta henkilövahinkoihin ei ole varaa edes OCP:lla.


Toisaalta, myös Windows 98 kaatui kesken Gatesin esittelyn.

OCP:n poliisipäivitys on siis kriisissä mutta (epä)onneksi Jones ei ole ainoa joka on miettinyt ratkaisua tilanteeseen. Vanhuksen ripittäessä Jonesia väliin hyökkää Bob Morton, yksi firman nuorista ja nälkäisistä nousukkaista. Myös hän on kehitellyt täysin uudenlaista poliisiyksikköä. Monessa mukana ollut Miguel Ferrer vetää loistoroolin Mortonina, joka lyhyen briiffauksen jälkeen saa syötettyä ideansa Vanhukselle. Jones seuraa tilannetta vierestä hampaitaan kiristellen. Morton poistuu paikalta kädet ilmassa mutta muut jupit varoittelevat miestä. Jones on tyyppi kenen kanssa suksia ei kannata laittaa ristiin. Ylimielisesti kaikkeen suhtautuva Morton kuittaa tilanteen. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nyt vain taivas on rajana. Projekti nimeltä Robocop on valmis etenemään tuotantovaiheeseen.

Toisaalla ensimmäistä päiväänsä uudessa työssään tekevä Murphy esittelee taitojaan uudelle parilleen Lewisille. Mies pyörittelee asettaan samalla tavalla kuin TV:stä tutut pyssysankarit ja Lewis puistelee päätään hymyillen uuden partnerinsa vouhotuksille. Hassuttelu jää kuitenkin kesken kun pari saa tiedon lähellä tapahtuneesta aseellisesta ryöstöstä. Kaksikko hyppää autoon ja lähtee jahtaamaan joukkoa jonka keulille teutaroi kukapa muukaan kuin yksi kaupungin vaarallisimmista ja sekopäisimmistä rikollisista, Clerence Boddicker.

Eipä aikaakan kun Murphy ja Lewis pääsevät Boddickerin jäljille. Harakoille menneeltä ryöstöretkeltä tulossa oleva rikollisjoukko bongataan moottoritieltä ja villi takaa-ajo käynnistyy. Puheet Detroitin rikollisten vaarallisuudesta eivät ole hölynpölyä ja Murphy saa perusteellisen perehdytyksen näiden nistien toimista. Pumppuhaulikot laulavat kohti kyttäautoa mutta niin vain Murphy ja Lewis selviävät naarmuitta. Toistaiseksi. Pakoauton sisällä mylvivä Boddicker karjuu joukoilleen eikä epäröi heittää haavoittunutta kamuaan kohti poliisiautoa. Häikäilemätön mies. Kyttäkaksikko ei onnistu pysäyttämään pakenevaa autoa ja takaa-ajo jatkuu kohti entistä teollisuusaluetta ja hylättyä terästehdasta. Poliisiradio ilmoittaa että apujoukot eivät ole näillä näkymin ehtimässä paikalle. Murphy kysyy Lewisiltä ratkaisua tilanteeseen. Nainen ilmoittaa että takaa-ajo saa luvan jatkua. Iso virhe.

Seuraava klassinen ja kolossaalinen moka tapahtuu heti tehtaan ovella kun kaksikko päättää hajota ja jatkaa alueen skannailua kahtena eri yksikkönä. Onko näistä ratkaisuista ikinä seurannut mitään hyvää missään elokuvassa?

Ensimmäisenä pelistä joutuu ulos luonnollisesti Lewis, joka bongaa yhden Boddickerin alaisista kirjaimellisesti housut kintuissa. Kesken kusihommien yllätetty tummahipiäinen nilkki ei tilanteesta kuitenkaan hätkähdä ja nykäisee Lewisiä rehdisti turpaan harhautettuaan tätä ensin klassisella mustamakkarahuijauksella. Koko väijytyksen ideoinut Lewis on siis ulkona tilanteesta ja ensimmäistä päiväänsä tekevä kokematon Murphy joutuu kohtaamaan koko rikollisjoukon yksinään.


Murphy on lirissä.

Murphy onnistuu niittamaan yhden Boddickerin alaisista mutta miesylivoiman edessä hän huomaa olevansa yhtäkkiä asepiippujen ympäröimä. Lewis makaa edelleen nuijittuna toisaalla eikä muijasta ei ole tilanteessa apua. Ylläri. Varjoista esiin astelee hekotteleva Boddicker jonka Murphy tunnistaa välittömästi. Tämä pitää Murphya pilkkanaan muiden nilkkien naureskellessa ympärillä. Yhtäkkiä Boddicker nuijii Murphyn lattiaan ja rupeaa osoittelemaan tätä haulikollaan. Tilanne on lievästi sanottuna kuumottava ja vaikka olen nähnyt kohtauksen ties kuinka monta kertaa, onnistuu se joka kertaa saamaan olon epämukavasti ja ahdistuneeksi. Pienen tähtäilyn jälkeen Boddicker lukitsee tähtäimensä Murphyn kämmeneen ja ampuu sen palasiksi. Tämän jälkeen Boddicker jättää Murphyn alaisten armoille ja kyyti on suoraansanoen brutaalia. Veripusseja ei säästellä ja raajat lentelevät. Joukko tyhjentää lippaansa Murphyn ruhoon huutonaurun kera ja lopulta Boddicker lopettaa hipat pistämällä kuulan suoraan Murphyn kalloon lähietäisyydeltä. Eloton, repaleinen jepari lysähtää maahan rikollisjoukon poistuessa paikalta piiput savuten. Järkyttynyt Lewis seuraa tilannetta sivusta täysin avuttomana. Kaikenkaikkiaan melkoinen ensimmäinen työpäivä Murphylle.

Kuten varmasti tiedät, Robocopista on liikkunut vuosien varrella jos jonkinmoisia versioita raakuuden suhteen. Verhoeven tunnetaan miehenä joka suorastaan rakastaa väkivallan ja sen seurausten yksityiskohtaista esittelyä elokuvissaan eikä Robocop tee poikkeusta. Leikkaushuoneen lattialle on jäänyt minuuttitolkulla materiaalia versiosta riippuen. Itse näin Robocopin leikkaamattoman version (jos sellaista nyt edes on) ensimmäistä kertaa varsin nuorella iällä ja muistan olleeni suorastaan shokissa Murphyn julmasta käsittelystä. Käden räjähtäminen ja koko raajan irti repeäminen näkyi ruudussa varsin yksityiskohtaisesti enkä ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa. Monia veren ja väkivallan täyttämiä leffoja on tullut nähtyä vuosien mittaan mutta harva niistä yltää Robocopin villin verifestin rinnalle. Homma lähentelee jo gorea. Niin tai näin, asiasta kiinnostuneet voivat vertailla Robocopin erilaisia sensurointeja vaikkapa tämän sivun kautta.

Seuraava kuumottava kohtaus nähdään heti perään kun jollain ilmeen keinoilla vielä hengissä pysyvä Murphy kiidätetään helikopterilla teho-osastolle. Sairaalavalojen välkkeessä, valkoisten seinien keskellä epätoivoiset lääkärit hääräävät kuoleman rajamailla hiipivän Murphyn ympärillä. Lähes eloton ja elintoimintonsa menettänyt Murphy tuijottaa lasittuneella katseellaan ylöspäin. Hänen elämänsä on päättymässä ja hän tiedostaa asian itsekin. Viimeisillä voimillaan Murphy muistelee elämänsä rakkainta asiaa, omaa perhettään. Hän ei tule enää koskaan tapaamaan vaimoaan tai poikaansa. Kaikki on ohitse. Murphyn verinen ruho sätkii sähköiskujen voimasta mutta kaikki keinot ovat tässä vaiheessa jo turhia. Viimeisten epätoivoisten yritysten jälkeen lääkärit julistavat Murphyn kuolleeksi. Elokuvan päähenkilö on pistetty pois päiviltä ja vaikka rainassa ollaan päästy vasta kahdenkymmenen minuutin kohdalle. Eihän tämä näin voi päättyä?


Game Over. Quit or Continue?

No ei tietenkään. Yksi ohjaaja Verhoevenia tarinassa eniten kiinnostaneista yksityiskohdista oli elokuvan päähahmon uhraaminen jo elokuvan alkupuolella. En muista ainakaan itse nähneeni vastaavaa ennen tai jälkeen. Poikkeuksellinen ratkaisu toi Verhoevenin mieleen muutakin tematiikkaa elokuvien ulkopuolelta ja Murphyn matka ruumispussista kohti uutta valoa tuntuu myös jossain määrin tutulta kaarelta. Verhoeven näki Robocopin tarinan eräänlaisena modernisoituna versiona Jeesuksen tarinasta, jossa hyvätahtoinen ristiinnaulitaan ja kivitetään kuoliaaksi epäuskoisten ja langenneiden toimesta. Kuolema ei ole kuitenkaan päätepysäkki vaan matka jatkuu ylösnousemuksen myötä. Boddickerin hahmon Verhoeven rinnasti mielessään Saatanaan, joten hollantilainen visionääri maalasi valkokangastaan varsin suurilla pensseleillä. Luojan kiitos suorasanainen Verhoeven tajusi pitää nämä vertaukset omana tietonaan elokuvan julkaisun aikoihin, sillä moisilla puheilla on tapana riistäytyä käsistä ja kerätä ties minkälaista hössötystä ympärilleen. Elokuvan myöhemmistä vaiheista voi myös bongata Raamattuun viittaavaa symboliikkaa, mutta Verhoeven ei sorru silti tuputtamaan. Hyvä niin.

Elokuva alkaa siis tavallaan alusta kun pitkän mustan ruudun jälkeen näemme vilisevää lumisadetta ja kuulemme virtapiirien käynnistyvän. Kuva näyttää siltä kuin tarkkailisimme tutkimusryhmää joka koittaa virittää kanavataajutta kohdilleen, sillä erotuksella että olemme itse ruudun sisällä. Mistä on oikein kyse?

On ylösnousemuksen aika. Kyseessä ei ole kuitenkaan Jumalan kosketus, vaan asialla on OCP ja Bob Morton. Ideastaan aiemmin intoillut Morton on vihdoin saanut koekaniinin projektiinsa menehtyneen Murphyn muodossa. Ruudussa vilahtaa pätkiä Robocopin rakennusvaiheesta ja näemme kaikki klipit ainoastaan Murphyn silmien kautta. Vai pitäisköhän ruveta tässä vaiheessa jo puhumaan pelkästään Robocopista? Verhoevenin ratkaisu näyttää koko prosessi vain uhrin itsensä perspektiivistä on jännittävä mutta myös varmasti elokuvantekoa helpottanut ratkaisu. Katsoja voi vain pohtia mielessään minkälaisia prosesseja ja leikkauksia Murphylle on suoritettu tuona aikana. Vihanneksena makaava Murphy kuulee esimerkiksi keskustelun jossa Morton määrää tutkijoita amputoimaan Murphyn jäljellejääneet raajat jotta kokovartaloproteesit saadaan kunnolla käyttöön. Yksi asia tehdään tuskallisen selväksi: Murphy on OCP:lle vain ja ainoastaan koekappale ja pala lihaa joka on luopunut ihmisarvostaan allekirjoittaessaan työsopimuksen yhtiön kanssa.

Aika menee eteenpäin ja välähdykset Robocopin tuunausprosessista jatkuvat. Minkäänlaista aikajanaa projektille ei anneta joten jää vain arvailujen varaan kuluiko OCP:lla rakennukseen kaksi viikkoa vai kaksi vuotta. "You're gonna be a bad motherfucker", hihkuu intoileva Morton vielä keskeneräiselle Robocopille.


Robocopin ensimmäinen vihollinen: mustekynä.

Vihdoin on suuren lanseerauspäivän aika. Tuunattu ja puunattu Robocop kaivetaan esiin muovien alta ja esitellään näyttävästi OCP:n pampuille ja muille viranomaisille. Eniten äänessä on tietysti Morton joka tärisee innostuneena luomuksensa äärellä. Näytöllä vilahtavat myös kolme tärkeintä sääntöä joiden mukaan Robocop tulee toimimaan:

1. Palvele ihmisiä.
2. Suojele viattomia.
3. Noudata lakia.

Ruudussa vilkkuu myös neljännen säännön järjestysnumero mutta sen sisältö jää hämärän peittoon vielä tässä vaiheessa.

Robocop sijoitetaan luonnollisesti poliisiasemalle. Kovalla tohinalla paikalle rynnivä OCP saa poliisipäällikön ensin karjumaan mutta tämäkin hiljenee nähdessään massiivisen, metallinhohtoisen hahmon astelevan kamarinsa käytävillä. Robocopin ulkomuoto on tietysti elokuvaa katsoville tässä vaiheessa jo selvillä mutta niin vain tämäkin kohtaus onnistuu villitsemään jokaisella katselukerralla. Erityismaininta täytyy antaa myös elokuvan äänitehostevastaaville jotka ovat luoneet Robocopin motoriikalle täydellisen ääniefektiarsenaalin. Robocop ei jää myöskään huomaamatta muilta poliiseilta jotka juoksevat OCP:n haaremin perässä pitkin aseman käytäviä.

Poliisiaseman kellariin rakennetaan Robocopin latausasema jossa se lepää ollessaan työajan ulkopuolella. Siellä se nauttii myös ravintonsa joka on jostain syystä vauvanruokaa muistuttavaa mössöä. Missään vaiheessa elokuvaa Robocop ei nautiskele tuota sinänsä houkuttelevaa mönjää joten jää vain arvailujen varaan mikä idea hommassa on. Sinänsä hauska kontrasti joten ehkäpä kyseessä oli vain yksi Verhoevenin ahaa-ideoista.

Ennen Robocopin töihin lähettämistä OCP suorittaa vielä viimeiset testit. Tarkennusjärjestelmä on kunnossa, toimintaperiaatteet muistissa ja kun Robocop tekee vielä aseradalla selvää maalitauluista, on aika lähettää Mortonin elämäntyö kaduille tekemään työtään. Aseradalla muut jeparit seuraavat huuli pyöreänä Robocopin tulitusta ja arvailevat kuinka kauan oikeille poliiseille riittää töitä tämän mullistavan superkytän takia. Tilannetta seuraa sivusta myös Lewis, joka suree edelleen menetettyään parinsa. Robocopin aseenpyörittely kiinnittää kuitenkin muijan huomion, ja epäilykset heräävät.

Alunperin Robocopin aseeksi suunniteltiin sinänsä komeaa Desert Eagle Magnumia, joka paljastui kuitenkin valmiin hahmon kädessä liian vaatimattomaksi ja pieneksi. Robocopissä nähtävistä tuliaseista vastannut Randy E. Moore päätti turvautua astetta suurempaan tykkiin ja esitteli Verhoevenille Berettan automaattipistoolin, jota vielä varmuuden vuoksi tuunattiin hieman massiivisemmaksi ylimääräisillä muoviosilla.

Toinen hauska anekdootti liittyy heti seuraavaan kohtaukseen jossa Robocop astelee kohti ensimmäistä työpäiväänsä. Mekaaninen, arviolta useamman sataa kiloa painava kyborgi ei tietenkään ole mikään pikajuoksija joten se tarvitsee liikkuakseen poliisiautoa siinä missä muutkin jeparit. Robocop nappaa poliisipäällikön heittämän avaimen suoraan ilmasta ja painelee coolisti kohti parkkihallia. Homman kuvaaminen oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa ja Weller tuhlasi tuohon sekunnin mittaiseen otokseen yli viisikymmentä ottoa. Syynä oli tietysti kankea Robocopin asu joka esti Welleriä pistämästä kättään nyrkkiin. Tämä vaikeutti avaimien nappaamista siinä määrin että kohtauksen purkittamiseen saatiin kulumaan tuntitolkulla ylimääräistä aikaa.

Ja kun anekdoottien makuun päästiin niin heitetään vielä seuraavakin hauska stoori asuun liittyen. Kuten jokainen varmasti näkee, Robocop on täydessä loistossaan melkoisen kokoinen ilmestys. Koska Robocop ei saanut itselleen erikseen kustomoitua autoa, oli sen mahdutettava itsensä normaalikokoisten poliisien pirssiin. Tämä osoittautui yksinkertaisesti mahdottomaksi tehtäväksi eikä Weller saanut itseään mahtumaan kuskin paikalle sitten mitenkään. Ratkaisu? Kaikki kohtaukset joissa Weller pyörittelee rattia Robocopina mies istui autossa ilman puvun alaosaa, pelkissä alushousuissa. Kun siis näet Robocopin auton ratissa, on kyseessä Weller yllään Robocopin asun yläosa ja miehen luisevaa alavartaloa verhoilevat vain pikkuruiset aluhousut. Koita nyt sitten katsoa nämä kohtaukset tosissasi tästä eteenpäin.


En haastaisi tätä jätkää Duck Huntissa.

Ja sitten taas asiaan. Seuraavaksi luvassa on yksi elokuvan ikonisimmista kohtauksista kun Robocop lähtee ensimmäiselle kierrokselleen puhdistusta kaipaavassa Detroitissa. Tässä kohtaa elokuvassa päästetään myös irti ensimmäistä kertaa elokuvan huikea tunnusmusiikki, josta vastasi mm. Conan Barbaarin tunnarin takana ollut Basil Poledouris. Huikealla marssikompilla etenevä jylhä melodia nostaa lahjomattomat niskavillat pystyyn joka kerta ja saa katsellaan Detroitin tiluksia mittailevan Robocopin vaikuttamaan lähes jumalaiselta supersankarilta. Jota se osittain toki myös onkin. Jos sinulla on joskus vaikeuksia saada itseäsi aamulla käyntiin, pistäppä huviksesi tämä tunnari soimaan kovalla volyymilla. Voin taata että olet alle puolen minuutin kuluessa selkä suorana peilin edessä pullistelemassa. Toimii.

Robocopin ensimmäinen työkeikka sijoittuu harmittomaan pikkukauppaan, jossa sitä ylläpitävä vanha pariskunta joutuu raihnaisen ja aseistetun spurgun ryöstöyrityksen kohteeksi. Paikalle näyttävästi ilmestyvä Robocop saa sekä ryöstäjän että ryöstetyt äimistelemään eikä aikaakaan kun spurgu löytää itsensä tajuttomana maitohyllyn sisältä. Tilanne on ohi alle minuutissa ja se on ensimmäinen näyte Robocopin eleettömästä mutta tehokkaasta toimintatavasta. Rikollinen on pistetty kenttään ja koko kauppa säpäleiksi siinä sivussa. Tarkkasilmäinen katsoja voi bongata kaupan sarjishyllyltä selkeästi esille laitetut Iron Man- sekä ROM-sarjakuvalehdet jotka ovat olleet varmasti inspiraation lähteenä Robocopin suunnitteluvaiheessa.

Seuraavana Robocop suuntaa kohti syrjäistä kujaa jossa on poliisiradion mukaan menossa raiskausyritys. Kaksi niljakasta pahista jahtaa kirkuvaa blondia joka on saamassa elämänsä käsittelyä. Juurin kun pahikset ovat aloittamassa alapään sheivausoperaation Rambo-puukon avulla, saapuu Robocop paikalle. Tilanne päättyy toisen pahiksen kannalta varsin kivuliaasti kun Robocop ampuu pienen sarjan suoraan tämän munaskuille. Kutien piti alunperin osua tyypin pääkoppaan mutta kesken kuvausten Verhoeven ja kumppanit päättivät pistää homman astetta härskimmäksi. Mies toden totta tykkäsi näyttää tällaiset yksityiskohdat tuskallisen yksityiskohtaisesti. Kiljuva nainen syöksyy Robocopin syliin ja kiittelee tätä henkensä pelastamisesta. Jäyhältä kyborgilta on kuitenkaan turha odottaa kriisiapua. Pientä hienosäätöä kaipaisi myös Robocopin toiminta sillä se ei suorita jostain syystä minkäänlaisia pidätysoperaatioita rikollisia kohtaan. Murjominen ja munille ampuminen tuntuvat olevan riittäviä rangaistuksia.


"Your move, creep."

Detroit surkea tilanne on aiheuttanut jännitteitä myös kaupungin johdon sisällä eikä ongelmilta olla vältytty sielläkään. Robocop saa tehtäväkseen selvittää vaikea panttivankitilanne jossa kaupungin palkkalistoilta poistettu viranomainen on hermoromahduksen jälkeen seonnut lopullisesti ja ottanut nipun kollegojaan sekä itse pormestarin panttivangiksi. Paikalle saapuva Robocop saa median sekoamaan mutta peltipollari itse ei hätkähdä tilanteesta. Se painelee kohti virastoa ja nappaa sisällä möykkäävän rikollisen otteeseensa seinän lävitse. Neuvottelut päättyvät viimeistään siinä vaiheessa kun Robocop tirpaisee uzimiestä turpaan sillä seurauksella että tämä lentää ikkunan läpi ja mätkähtää katukivetykseen kymmenen metrin korkeudelta. Ei siis pidätyksiä tälläkään kertaa.

Robocopin teutarointi ylittää odotetusti uutiskynnyksen ja pian koko kaupunki tutustuu siihen television välityksellä. Lapset ihastuvat ikihyviksi tähän yltiöpäiseen väkivaltaan luottavaan supersankariin ja Detroit näyttää vihdoin löytäneet ratkaisun rehottavaan rikollisuuteen. Haastattelussa Morton vakuuttaa suunnitelmien pitävän ja lupaa että Detroit on puhdistettu neljässäkymmenessä päivässä Robocopin toimesta.

Ulkomaan sotauutisten jälkeen ruutuun lävähtää taas yksi elokuvan herkullisista mainoksista ja tällä kertaa kansalle kaupitellaan koko perheen lautapeliä, Nukemia. Vanhemmat ja lapset yhdistävä peli käsittelee ydinsotaa ja jokainen puolustaa oman maansa rajoja muilta mailta. Ydinaseiden käytöllä uhkaillaan jatkuvasti ja kun niitä lopulta käytetään, koko perhe innostuu hykertelemään ja halailemaan yhdessä. Kuinka idyllistä.


Nukem - täydellinen lahja lapsellesi!

Kaikki eivät ole kuitenkaan mielissään Robocopin ja Mortonin tuhkimotarinasta. Projektista syrjäytetty ja katkeroitunut Dick Jones ei ole sulattanut tappiotaan eivätkä Mortonin ylimieliset puheet auta asiaa. Miehet kohtaavat miestenvessassa ja käyvät tulikivenkatkuisen keskustelun siitä mikä tilanne on. Jones varoittelee Mortonia kusen heilahtamisesta hattuun mutta uransa aallonharjalla ratsastava nuori Morton ei jaksa ottaa Jonesin puheita vakavasti. Syytä olisi. Robocopin myötä Jones on menettänyt ED-209-projektinsa sekä varmalta näyttäneen, kahdenkymmenenvuoden mittaiset sopimukset armeijan kanssa eikä mies ole varsinaisesti hilpeimmällä mahdollisella tuulella. Paska mäihä, tuumii Morton ja jatkaa tuuletteluaan onnistuneen projektin takia.

Kaikki ei ole kuitenkaan kohdillaan. Vaikka tutkijat tyhjensivät kaiken muun operoinnin lisäksi Alex Murphyn muistin, on tämän alitajuntaan jäänyt muistikuvia entisestä elämästä. Poliisilaitoksella latauksessa oleva Robocop rupeaa kesken uniensa sätkimään paniikissa kuin kristillisdemokraatti homobaarissa eivätkä vieressä istuvat tutkijat tietenkään huomaa tilannetta monitoreistaan. Robocopin unikuvissa vilahtelevat Murphyn viimeiset vaiheet ja tutkijoiden laitteet piiputtavat tärinän johdosta. Lopulta Robocop herää unestaan ja hyppää pystyyn. Se on juuri nähnyt kuvia ohjelmistonsa ulkopuolelta eivätkä ne olleet mieluisia. Takautumat saavat Robocopin levottomaksi ja se suuntaa ulos ensimmäistä kertaa omine lupineen. Soppaa saapuu hämmentämään vielä Lewis, joka on jo tässä vaiheessa varma että metallisen kuoren alla on Alex Murphy. Lewis heittää tuon nimen tokkuraiselle Robocopille ja tämä hämmentyy tilanteesta entisestään. Käyttöjärjestelemä lagaa. Robocop hyppää auton rattiin ja kaasuttelee omille teilleen Lewisin saadessa kunnon ryöpytyksen niskaansa tutkijoiden toimesta.

Ilta-ajelullaan Robocop saa pian uuden muistutuksen salatusta ja poispyyhitystä menneisyydestään. Se saa ilmoituksen menneillään olevasta bensa-aseman ryöstöstä ja kaartaa pihaan. Ryöstöä on suorittamassa Clerence Boddickerin joukkoihin kuuluva Emil, jota näyttelee mm. Teho-osastosta tuttu Paul McCrane. Tämä tunnistaa Murphyn Robocopin kuoren alta ja karjuu paniikissa tappaneensa tämän jo kertaalleen. Robocop jähmettyy ja sen systeemi on jälleen ylikuormitustilassa. Emil koittaa paeta räjäyttämällä koko perkeleen bensa-aseman mutta Robocop tulittaa tämän kenttään ja vaatii lisätietoja. "Who are you?", toistelee epätietoinen kyborgi uhrilleen.


Tästäkin keikasta selvittiin pikkuvahingoilla.

Emilin kasvojen avulla Robocop kaivaa poliisin tietojärjestelemästä esille tarkemmat tiedot tämän nilkin otteista. Jäljet johtavat Boddickeriin ja tämän kautta Robocop löytää lopulta Lewisin mainitseman nimen: Alex Murphy, menehtynyt poliisi. Murphyn tiedoista löytyy myös tämän kotiosoite, johon melkoista fläsäriä läpikäyvä Robocop suuntaa seuraavaksi.

Palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen Robocopin saapuessa entiseen kotiinsa. Murphyn muistijäljet rupeavat yhdistymään nykyisyyteen ja Robocop tajuaa olleensa paikalla aiemminkin. Se elää uudelleen muistonsa perheestään ja näkee välähdyksiä vaimostaan ja pojastaan sieltä täältä. Robocop tajuaa olevansa muutakin kuin pelkkä robotti. Se oli edellisessä elämässään normaali, elävä ja tunteva ihminen jolla oli elämässään onnellisuutta ja rakkautta. Nyt OCP on riistänyt tuon kaiken ja tehnyt hänestä pelkän koekappaleen. Muistot eivät pysy kuitenkaan padottuina ja kaikkien noiden pintaan puskevien tunteiden läpikäyminen on Robocopille liikaa. Se iskee virtuaalisen asuntonäyttelijän ruudun paskaksi ja päättää etsiä käsiinsä muutkin Murphyn kuolemasta vastuussa olevat rikolliset.

Alkuperäisen tarinan mukaan Murphyn perheen piti kuin pitikin olla paikalla. Alunperin Murphyn vaimo ja poika asuvat vielä heidän vanhassa kodissaan mutta he eivät tunnista kotikäynnille tullutta Murphya. Perheen koira on ainoa joka tunnistaa vanhan isäntänsä mutta muille perheenjäsenille Robocop näyttäytyy vain pelottavana kyborgina. Verhoevenin mukaan tämä käänne olisi ollut jo liian sentimentaalinen ja mies heivasi pätkän pois kuvioista. Pätkä kuulostaa paperilla kieltämättä hieman liian sokeriselta sopiakseen leffan fiilikseen.

Seuraava kohde on Leon, jonka takaa löytyy Twin Peaksissa Laura Palmerin isänä Lelandina ihastuttanut Ray Wise. Mies on siis erikoistunut näyttelemään varsin tasapainoisia tyyppejä. Paikallisesta yökerhosta bongattu Leon huomaa henkilökohtaisen valomerkkinsä saapuneen Robocopin muodossa ja koittaa paeta paikalta. Robocop repii Leonia jatkokuulusteluihin hiuksista pitkin kapakan lattiaa kysellen Boddickerin sijainnista.

Weller on kertonut myöhemmin että tuo yökerhokohtaus oli hänelle kaikista haastavin hetki elokuvan kuvauksissa. Yksinkertainen selitys on portaat. Asun sisällä liikkuminen oli jo valmiiksi haastavaa mutta kun siihen yhdistettiin hämyinen, savuinen ja äänekäs yökerho, muuttui homma vielä vaikeammaksi. Portaita alaspäin kävellessään Weller ei nähnyt ollenkaan alaspäin ja mies suostui näyttelemään tuon pätkän vain kolme kertaa. Vaan eipä ollut viimeinen kerta kun tämän elokuvan roboteilla oli ylitsepääsemättömiä ongelmia portaiden kanssa. Palaamme asiaan myöhemmin.

Toisaalla nuori juppi Bob Morton elää unelmaansa. Mies sniffailee hulppealla asunnollaan kokkelia suoraan muijien tissivaoista ja odottelee shampanjatilaustaan. Oven takana odottaa kuitenkin hieman erilainen yllätys kun siellä lymyileekin pahamainen Clerence Boddicker.


Kokkeli, viina ja huorat - Mortonin elämän pyhä kolminaisuus.

"Bitches, leave!", komentaa Boddicker ja puskee sisään sen kummempia kyselemättä. Mortonin huudot eivät miestä pelota ja pian tämä lataakin pari tarkkaa kutia suoraan Mortonin polvilumpioihin ja reisiin. Maahan verisenä rojahtava ja armoa aneleva Morton saa pian nähdä kuka on homman takana. Boddicker lyö superfuturistiseen multimediajärjestelmään levyn, jolta näytölle heijastuu kukapa muukaan kuin Dick "Kyrpä" Jones. Mies latelee paniikissa sätkivälle Mortonille parit elämän tosiasiat siitä kuinka vanhempia pitäisi kunnioittaa. Morton ylitti rajan vittuillessaan Jonesille ja takaisinmaksuna tämä pisti Boddickerin palkkamurhaamaan nuoren kilpailijansa. Boddicker nykäisee esille käsikranaatin, nappaa sen sokan irti kuin Cheek ja jättää tikittävän kranaatin olohuoneen pöydälle, juuri jalkansa menettäneen Mortonin viereen. Pahis poistuu paikalta ja Morton koittaa viimeisillä epätoivoisilla voimillaan yltää kranaattiin. Jones ehtii vittuilla vielä parit nasevat lainit ruudulta kunnes koko huusholli räjähtää pillunpäreiksi. What a Dick.

Boddicker on kiireinen mies ja hänellä on muitakin bisneksiä hoidettavanaan. Huumeet eivät diilaa itseään ja mies paineleekin joukkoineen tehtaalle jossa on käynnissä varsinainen lumenluonti. Kilotolkulla sitä itseään purkittavat koneet jyystävät menemään ja tottakai Boddicker haluaa päästä osalliseksi tuota huimaa bisnestä. Vastapuolta edustavan viiksimiehen kanssa käydyt neuvottelut eivät kuitenkaan ota sujuakseen ennenkuin aseet on kaivettu esille ja pakolliset kovistelut on hoidettu. Inttämisen keskellä Boddicker heittää erään elokuvan komeimmista riveistä todetessaan viiksimiehelle "I don't know. I don't know. Maybe I'm just not making myself clear. I don't want to fuck with you, Sal. But I got the connections. I got the sales organization. I got the muscle to shove enough of this factory so far up your stupid wop ass that you'll shit snow for a year." Niin tyylikästä, niin tyylikästä.

Miehet vaihtavat pakkopullamaiset kädenpuristukset syntyneen sopimuksen johdosta mutta juhlinnalle ei jää aikaa kun ovelta alkaa kuuluumaan jyskettä. Eikä kyseessä ole pelkkä hyvätapainen koputus vaan koko paksu ovi pullistelee runtelun voimasta. 

Robocop astuu pelottomasti pirttiin ja joutuu heti muutaman askeleen jälkeen ristitulituksen kohteeksi. Luvassa on elokuvan ehdottomasti komein ja räväkin toimintakohtaus kun Robocop ottaa yhteen kokonaisen rikollisjoukon kanssa. Luodit, kokkelit, veri ja ammutut rikolliset lentelevät ympäriinsä jylhän tunnarin soidessa taustalla. Weller pääsee esittelemään Robocopin liikehdintää kunnolla ja se ampuukin vihollisensa mitä komeammista asennoista. Kohtaukselle on vaikea tehdä kunniaa pelkästään tekstin voimalla, niin totaalista tykitystä se on. Yksi elokuvan ehdottomista tähtihetkistä. Tosin niitähän tässä rainassa kyllä riittää.

Robocop ei ole kuitenkaan sattumalta paikalta. Se on jäljittänyt Boddickerin viimeisine miehineen tänne tehtaalle ja pian se nappaakin surmaajansa nalkkiin. Muutaman ikkuna läpi lennettyään Boddicker rupeaa ymmärtämään yhteistyön syvimmän olemuksen ja sylkeekin verisestä suustaan nimen Dick Jones. Rikollisorganisaation aivot sijaitsevat siis Robocopin oman kodin, OCP:n ylimmässä norsunluutornissa. Sen verran Robocopilta löytyy vielä henkistä selkärankaa että se ei purista Boddickeria hengiltä kiusauksesta huolimatta. Pelkkä pidätys saa riittää vielä tällä kertaa.


Robocop käyttää Boddickeria stressipallona.

Kantakaupungilla Detroitin poliisiasema on varsinaisessa kiirastulessa. Yksi Robocop ei riitä vielä mihinkään ja jäljelle jääneet ihmispoliisit käyvä ylikierroksilla överiksi menneen työkuormituksen alla. Jeparit karjuvat päällikölleen lakon olevan näillä näkymin tosiasia ja pamppu koittaa puolestaa pitää alaisensa ojennuksessa ilmoittamalla että ilman heitä koko kaupunki repii itsensä kappaleiksi.

Lohtua tilanteeseen tuo kuitenkin yksi poliisi jota lakkoilu ei kiinnosta. Robocop astelee ovesta sisään mukanaan verissäpäin lompsiva Boddicker, yksi alamaailman vaarallisimmasta ja etsityimmistä miehistä. Arrogantti paskiainen tuupataan tiskille Robocopin toimesta ja tiskin äärellä Boddickeria näyttelevä Kurtwood Smith improvisoi pienen eleen joka kirvoitti vastanäyttelijöiltä tilanteessa aitoa kuvotustaa. Mies sylkäisee pöydällä olevalle paperille kunnon verisen limaklöntin ja vaatii hänen oikeuksiinsa kuuluvaa puhelinsoittoa. Ärsyttävä jätkä.

Toisessa päässä puhelimeen vastaa tietenkin Boddickerin kätyrikseen palkannut Dick Jones. Mies tietää olevansa kusessa Boddickerin vuotamien tietojen takia ja homma voisi olla paketissa jos Robocop olisi tajunnut jo tässä vaiheessa luovuttaa tietonsa viranomaisille ja OCP:n johdolle. Taistelu rikollisuutta vastaan on kuitenkin kääntynyt jo henkilökohtaiseksi sodaksi ja Robocop suuntaakin ilman apujoukkoja suoraan pääkallopaikalle, OCP:n päämajaan.


Jones on kräkännyt Robocopin.

Ylhäällä toimistossaan Jones toivottaa Robocopin tervetulleeksi ja pyytää tätä ilmoittamaan asiansa. Robocop luettelee Jonesille lankeavat syytteet eikä tällä tunnu olevan mitään asiaa vastaan. Juuri kun Robocop on kuitenkin suorittamassa pidätystä, tapahtuu jotakin erikoista. Sen käyttöjärjestelmä heittäytyy lagittamaan pahemman kerran, herjaten meille kaikille niin tuttua error-ilmoitusta. Jones naureskelee. Aiemmin mainittu Robocopin neljäs ja salattu sääntö on hänen pieni, salainen panoksensa tämän tuotteen ohjelmointiin. Se kieltää Robocopia vangitsemasta ketään OCP:n työntekijöistä ja jos robotti koittaa toimia toisin, sen järjestelmä herjaa virhettä ja rupeaa sammumaan itsestään. Lattialla tuskissaan sätkivä Robocop aloittaa oman robodancensa ja saa pian tanssiparikseen Jonesin oman robottikytän, jo kertaalleen riskialttiina hyllytetyn ED-209:n Tämä antaa heikentyneelle Robocopille kyytiä oikein isän kädestä ja äsken niin ylivoimaiselta vaikuttanut kyborgi lentelee pitkin rakennuksen käytäviä kuin räsynukke.

209:n tulivoima on myös massiivista ja se pistääkin Robocopin kuoren remonttiin muutamalla osumalla. Robocop onnistuu pakenemaan jahtaajaansa rappukäytävään, jossa ED-209 kohtaa suurimman vihollisensa: portaat. Oletettavasti miljoonia maksaneeseen robottiin on jäänyt yksi perustavanlaatuinen moka, se ei pysty kulkemaan epätasaisella maastolla. ED jää kompuroimaan vinkuen rappukäytävään kun Robocop painelee kohti parkkihallia, etsien turvaa rakennuksen ulkopuolelta. Turhaan.

Tähän väliin täytyy antaa hieman sapiskaa ED-209:n äänistä vastanneille elokuvantekijöille. Jos Robocopin suhteen osuttiin napakymppiin, mentiin sen isomman kilpakumppanin kanssa komeasti pöpelikköön. Massiivisen robotin äännähtelyt ovat nimittäin risteytys sian vinkuna ja jaguarin karjahtelua. Jo valmiiksi kummallinen yhdistelmä ei toimi sitten millään isoon robottiin yhdistettynä. Kyseessä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe muuten niin täydelliseksi hiotussa kokonaisuudessa. Ja tämä tietysti vain oma mielipiteeni.

Robocopin paetessa ED-209:ltä Jones on hälyyttänyt paikalle mellakkapoliisit. Hän on kertonut näille Robocopin riehuvan OCP:n tiloissa joten alakerrassa tätä odottaa monikymmenpäinen aseistautunut joukko. Muutaman poliisin vastalauseista huolimatta joukot avaavat tulen ja äsken vielä heitä vahvistanut Robocop on nyt heidän pahin vihollisensa. Hämmentynyt, jopa pelokkaalta vaikuttava Robocop säikähtää tilannetta ja koittaa paeta luodeilta. Se ryömii viimeisillä voimillaan pitkin parkkihallian lattiaa samalla kun sitä ammutaan jatkuvalla tulella takaapäin. Elokuvan tunnusmusiikista soiva haikea versio luo tunnelmaa ja kohtaus on oikeasti murheellista seurattavaa. Hyvätahtoinen Murphy on antanut jo elämänsä tälle kaupungille ja tässäkö on kiitos? Muistan seuranneeni kohtausta jo pienenä itku kurkussa ja leuka meinaa ruveta väpättämään vielä tälläkin iällä. Lopettakaa, ei Robocop tahdo mitään pahaa kenellekään! Meininki on kuitenkin armotonta ja Robocop selviää tilanteesta juuri ja juuri heittäytymällä parkkihallin alempiin kerroksiin jossa se tipahtaa suoraan sitä vauhdilla lähestyvän auton eteen.


The Kiss Of Judas.

Onneksi kyseessä on kuitenkin Lewis joka ei salli moista käsittelyä vanhalle partnerilleen Murphylle. Kyynisempi kaveri voisi tietysti ihmetellä näiden kahden välistä vahvaa tunnesidettä koska he ehtivät työskentelemään yhdessä noin pari tuntia mutta eipä sillä ole nyt niin väliä. Ja niinhän sitä sanotaan että joidenkin ihmisten kanssa klikkaa välittömästi niin hyvin että tuntuu kuin olisitte tunteneet koko ikänne. Ja se niistä selittelyistä. Raihnainen ja ruttuinen Robocop ojentaa kätensä Lewisille ja pakenee tämän kyydissä pois parkkihallista.

Jännitteet kasvavat Detroitin poliisivoimien sisällä. Vielä aiemmin heidän lakkonsa oli vain pelkkä uhkaus, mutta nyt jeparit ovat siirtymässä tuumasta toimeen. Ellei ratkaisua ongelmaa löydetä, vetäytyvät kaikki Detroitin poliisit pois palveluksesta vuorokauden sisällä. Uutisankkurit varoittavat kansalaisia tilanteesta. Helvetti on pääsemässä irti.

OCP:n konttorilla Dick Jonesin hikoilu jatkuu. Suurisuisena kaverina hän meni möläyttämään syyllisyytensä Mortonin kuolemaan Robocopin kuullen ja nyt koko puhe on tallennettuna sen kovalevylle. Myös aiemmat Boddickerin lausunnot ovat edelleen käypää todistusaineistoa joka on tuhottava pikimmiten. Jones houkuttellee Boddickerin vielä yhdelle keikalle lupaamalla tälle valtaa tulevan Delta Cityn alamaailman puolelta. Boddicker kerää limanuljaskaporukkansa kasaan ja Jones varustaa nämä Robocop-jäljittimellä ja OCP:lle kuuluvilla armeijan massiivisilla tuliaseilla. Takaa-ajo alkaa.

Lewis on vienyt väkevää identiteettikriisiä läpikäyvän Murphyn turvaan ainoaan loogiseen paikkaan, eli juuri samalaiselle terästehtaalle jossa tämä teurastettiin aikoinaan brutaalisti. Kiitti kamu, täällähän se turvallinen olo varmasti tulee. Niin tosiaan, tässä vaiheessa rupean käyttämään Robocopista jälleen tuttua Murphy-nimeä koska mielestäni juuri elokuvan näillä vaiheilla kyborgi on jälleen kärryillä siitä mikä hänen historiansa on. Murphy näkee myös ensimmäistä kertaa kasvonsa väkivaltaisen kuolemansa jälkeen kun se riisuu kypäränsä pois Lewisin kauhistellessa vieressä.


Kerro, kerro kuvastin että mihin helvettiin se leukasuojus katosi?

Juuri nämä kohtaukset vaativat Peter Welleriltä eniten kärsivällisyyttä koko kuvausten aikana. Ei riittänyt että mies puettiin monimutkaiseen asuun mutta sen lisäksi hänen päänsä maskeerattiin lähes kokonaan. Jälki on kyllä helvetin komeaa mutta veikkaanpa että parin viikon kuvausten jälkeen Wellerin ja maskeerajien jutut ovat käyneet melko kuiviksi. Tekijöiden mukaan Murphyn lärvän suhteen haettiin vaikutelmaa siitä miltä kertaalleen irti leikatut kasvot näyttäisivät uudelleen paikoilleen asennettuna eikä lopputulosta tarvi hävetä. Kasvojen paljastaminen tuo ruutuun aimo annoksen inhimillisyyttä sekä haavoittuneisuutta, eivätkä otokset yksinään surevasta Murphysta juuri nosta fiiliksiä. Hän kuulee Lewisiltä vaimonsa ja poikansa muuttaneen pois uuden elämän perässä ja tajuaa vihdoin menettäneensä entisen elämänsä lopullisesti. Nyt hän on vain kylmä ja mekaaninen kone. Yksinäinen hirviö.

Kantakaupungilla poliisien lakko on saanut rikolliset vauhtiin. Meininki on kuin villissä lännessä ja Boddickerin porukkaa testaa uusia OCP:lta saamia aseitaan. Massiiviset tykit laulavat ja pirssit ympärillä räjähtelevät kuin Grand Theft Autossa. Murphyn sijainti paljastuu heille paikantimen kautta ja Boddicker kumppaneineen suuntaa kohti hylättyä terästehdasta.

Murphy ei aio kuitenkaan astella suoraa leijonankitaan kuten viime kerralla vaan tällä kertaa hän haluaa pitää etulyöntiaseman itsellään. Kovalla uholla paikalle saapuvat Boddickerin joukot saavat heti kyytiä kun Murphy niittaa ensimmäisen pahiksen pois pelistä. Tämä saa joukon hajoamaan. Suunnitelma toimii.

Koko elokuvan irvokkaimman kohtalon kokee Emil, joka yrittää ajaa pakettiautollaan Murphyn yli kapealla kujalla. Murphy ampuu viime tingassa pari luotia tuulilasiin ja pääsee tämän avulla siirtymään pois kaahaavan pakun edestä. Murphyn sijaan paku ajaa suoraan kohti myrkkyjätettä sisältävään jättimäiseen tankkeriin, joka tyhjenee auton tuulilasin läpi suoraan sen sisälle. Kiehuva neste huuhtoo Emilin ulos oven takaoven kautta ja jälki on melkoista. Jabba The Hutin ja Toxic Avengerin epäpyhää äpärälasta muistuttava Emil vinkuu ja korisee tuskissaan kun hänen ihonsa ja lihansa on sulanut ympäri vartaloa lähes luuhun asti. Gross!


Leon ei diggaa Emilin uudesta lookista.

Emilin uusi ulkomuoto ei saa Leonia kiljahtelemaan riemusta vaan mies pakenee entistä ystäväänsä kauhusta kiljuen. Pahaksi onnekseen Emil vaeltaa seuraavaksi suoraa keskelle takaa-ajoa, jossa osallisena ovat Lewis sekä Boddicker. Villisti rattia sompaileva Boddicker ei ehdi väistämään ja Emilin jo valmiiksi pehmennyt kroppa lävähtää nestämäiseksi liejuksi pitkin auton tuulilasia. Älä syö katsoessasi tätä kohtausta.

Törmäyksestä hätkähtänyt Boddicker menettää autonsa hallinnan ja syöksyy ojanpohjalle Lewis perässään. Miehen auto musertuu rusinaksi mutta niin vain hyypiö hyökkää auton takaa Lewisin eteen ja upottaa tämän ruhoon muutaman tarkan osuman pikkupyssyllään. Lewis ryömii verissäpäin alas mäkeä ja luvassa näyttää olevan jälleen yksi poliisimurha. Boddicker nostaa tähtäimensä kohti Lewisiä mutta yhtäkkiä hän kuulee tutun äänen takanaan. Se on Murphy.

Kuten jo aiemmin jutustelin, Verhoeven tykkäsi upottaa tähän elokuvaan kaikenlaista symboliikkaa ja erityisesti miestä kiehtoi Robocopin tarinan naittaminen Jeesuksen elinkaareen. Juuri tässä kohtauksessa tuo pakkomielle nostaa jälleen päätään kun näemme Murphyn hipsivän pitkin vettä kohti Boddockeria. Arviolta useamman sataa kiloa painava kyborgi ei sentää kävele vetten päällä mutta viittaus on silti melko selkeä. Tykkäsivätköhän himouskovaiset tästä elokuvasta näiden viittausten ansiosta? Epäilen.


Jesus Christ!

Murphy ei kuitenkaan pääse käsiksi Boddickeriin sillä taustalla Leon on hipsinyt suoraan jorpakon vierellä sijaitsevan romunosturin ohjaamoon. Mies pudottaa Murphyn niskaan pari sataa kiloa tiukkaa metallia ja onnistuu pysäyttämään tämän hetkeksi. Juhlinta jää kuitenkin lyhyeksi kun viimeisillä voimillaan Boddickerin Cobra-singon itselleen haalinut Lewis tykittää tarkan kudin suoraan nosturin ohjaimistoon. Koko loota räjähtää palasiksi ja Leonin palaset sinkoilevat iloisesti ympäriinsä. Tämä ei kuitenkaan pysäytä Boddickeria joka astelee rautatangon kanssa päättäväisesti kohti metallikasan alla tuskailevaa Murphya. Boddicker rupeaa takomaan avutonta uhriaa vailla armoa ja parin blokatun iskun jälkeen keihäs uppoaa suoraan Murphyn rintaan sydämen kohdalle. Boddicker pyörittää keihästä haavassa pitkään ja hartaasti Murphyn huutaessa tuskassa ensimmäistä kertaa koko Robocop-"uransa" aikana. Hätä keksii kuitenkin keinot ja aiemmin datasiirtoon käytetty, Robocopin nyrkissä sijaiseva pitkä metallipiikki saa toimia ratkaisuna. Parinkymmenen sentin mittainen piikki uppoaa Boddickerin kaukavaltimoon kuin kuuma veitsi voihin ja yksi kaikkien aikojen niljakkaimmista elokuvapahiksista saa kokea kivuliaan loppunsa veren iloisesti sinne tänne purskahdellessa. Vihdoinkin, toteaa huojentunut katsoja. Boddickerin joukko on nyt terminoitu ja välitön vaara on ohitse. Runnottu Murphy ja verisesti haavoittunut Lewis huokaisevat helpotuksesta, pahimmasta selvittiin. Murphylla on kuitenkin vielä yksi kana kynittävänä.

OCP:n konttorilla Dick Jones on irti. Mies on pelannut pahimmat kilpailijansa Bob Mortonin ja tämän surkean Robocopin pois pelistä ja koittaa jälleen puskea ED-209-projektiaan alas muiden yhtiön päättäjien kurkusta. Poliisien lakko on kiristänyt tilanteen äärimmilleen ja nopeita ratkaisuja on tehtävä ennenkuin mellakat lähtevät lopullisesti käsistä. Kaikki näyttää menevän miehen suunnitelmien mukaisesti ja muu johtokunta antaa Jonesille jo aplodeja.


Dick Jones ei ole kuukauden työntekijä.

Yhtäkkiä kokoushuoneen ovet aukeavat. Murphy astelee sisään ja Jones menee välittömästi hämilleen. Hän oletti Robocopin olevan tässä vaiheessa vain kasa varaosia. Boddickerin keikka on mennyt kuitenkin pahasti pieleen ja yhtäkkiä Jones tajuaa olevansa korviaan myöten kusessa. Murphy iskee datapiikkinsä kiinni kokoushuoneen mediajärjestelemään ja esittelee johtokunnalle videon jossa Jones myöntää olevansa syyllinen Bob Mortonin murhaan. Tässä välissä täytyy antaa Murphylle kunniaa taitavasta kamera- ja äänityöskentelystä, Jones kun antoi todistuksensa Robocopille samanaikaisesti kun ED-209 möykkäsi tämän ympärillä. Niin tai näin, Jones tekee epätoivoisen ratkaisun ja tarttuu aseeseen. Mies nappaa Vanhuksen panttivangikseen ja ryhtyy latelemaan vaatimuksiaan helikoptereista ja ties mistä. Robocopin järjestelemään asetettu kielto OCP:n työntekijöiden pidättämisestä on edelleen voimassa eikä Murphy voi muuta kuin seurata tilannetta sivusta. Vanhus keksii kuitenkin ratkaisun ongelmaan ja päättää antaa Jonesille ansaitut potkut. Mitäpä muutakaan Jones olisi voinut odottaa murhattuaan kollegansa ja pidettyään aseensa piippua pomonsa ohimoilla. Kieltäsääntö lakkaa välittömästi koskemasta Jonesia eikä Murphy aikaile. Jones joutuu pidennetylle saikulle samantien kun Murphy antaa aseensa laulaa kuin viimeistä päivää ja veripussit räjähtelevät näyttävästi. Tulituksen jälkeen viheliäinen Jones lentää ikkunan läpi ja syöksyy kohti betonin hellää kosketusta arviolta noin kolmenkymmenen kerroksen korkeudesta. Pläts.

Vanhus korjaa kravattinsa asentoa eikä vaikuta olevan erityisen harmissaan Jonesin kohtalosta. Myös muut OCP:n työntekijät vaikuttavat olevan pikemminkin helpottuneita kuin järkyttyneitä. Robocop astelee jo kohti uloskäyntiä kunnes Vanhus pysäyttää hänet. Hän haluaa tietää pelastajansa nimen. Kyborgi kääntyy, miettii vastaustaan hetken ja toteaa hymy kasvoillaan: "Murphy".

Ja yhtäkkiä elokuva on ohi. Elokuvan titteli pamahtaa ruutuun varsin pelkistetyssä muodossa ja huikea tunnusmusiikki räjähtää käyntiin vielä kerran. Homma on paketissa.


The End.

Itseasiassa loppua varten kuvattiin vielä yksi ylimääräinen uutislähetys joka olisi punonut muutamia auki jääneitä juonikuvioita kiinni. Lähetyksestä olisi varmistunut esimerkiksi Lewisin selviytyminen ja (kaikki I'd buy that for a dollar!-äijästä yli kaiken diggaavat, skipatkaa seuraavat lauseet) ilmeisesti ainoan televisiossa pyörivän viihdeohjelman It's Not My Problemin päätähden Brixby Snyderin pidätys. Syy? Alaikäisiin kanssanäyttelijöihin sekaantuminen. Tuokin Benny Hill-parodia oltaisiin siis viety seuraavalle tasolle.

Kaikkien ongelmien jälkeen Robocop oli siis saatu purkkiin. Matkaa elokuvateattereiden kankaille oli silti vielä. Verhoenin tinkimätön visio joutui koetukselle pahemman kerran kun elokuvaa koitettiin saada sensuurin läpi. Robocopista jouduttiin toimittamaan peräti kaksitoista erilaista leikattua versiota MPAA:lle (Motion Picture Association of America) ennenkuin se läpäisi seulan. Rated X vaihtui Rated R:ään ja elokuvan ikärajaksi asettui 17 vuotta.

Huhut täysin uudenlaisesta ja erilaisesta robottielokuvasta rupesivat leviämään kunnolla kun elokuvan ensimmäinen traileri lähti kiertoon. Alunperin epäuskoa ja hymähtelyä aiheuttanut projekti muuttui hetkessä yhdeksi vuoden odotetuimmista elokuvista kun suuri yleisö pääsi näkemään vilauksen Verhoevenin ja kumppaneiden projektista. Hauska yksityiskohta on se että elokuvan virallista ääniraitaa odotellessaan tekijät joutuivat turvautumaan päähahmonsa hengenheimolaisen tunnariin. Yhdistelmä toimii kuin häkä ja varmasti tunnistat mistä elokuvasta trailerin lainamusiikki on peräisin.

Pitkän ja haastavan työrupeaman jälkeen Robocop saatiin elokuvateattereihin heinäkuussa 1987. Yleisö otti tämän persoonallisen elokuvan heti omakseen ja elokuva toi lipputuloja jo ensimmäisenä viikonloppunaan yli kahdeksan miljoonan dollarin edestä. Myös kriitikot ylistivät elokuvaa sen monitasoisesta tarinankerronnasta ja Verhoevenin raaka, mutta rehellinen jälki keräsi kiitosta.

Vuosien mittaan Robocopin arvostus tuntuu vain nousseen ja se on siinä mielessä harvinainen toimintaelokuva että se löytyy lähes poikkeuksetta listoilta maailman parhaista elokuvista äänestettäessä. Robocop tarjosi vaihtoehdon pelkkään räiskintään ja jyskeeseen kyllästyneelle yleisölle ja upposi poikkeuksella tavalla moneen erilaiseen kohderyhmään. Kuluneiden vuosien ja katselukertojen jälkeenkin Robocopista tuntuu löytyvän jatkuvasti uusia kerroksia ja vaikka kokonaisuus kuoriutuu täysin eri tavalla kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten, on elokuvan katsominen tänäkin päivänä järisyttävä kokemus. Useat lapsena nähdyt räiskintäelokuvat tuntuvat menettävän tehonsa ajan hampaan käsittelyssä mutta Robocop tuntuu vain paranevan ajan kuluessa. Miksi? Koitetaanpa purkaa kokonaisuutta hieman. Jälki ei tule olemaan välttämättä kaunista mutta koitan avata hieman niitä syitä miksi Robocop on yksi omista suosikkielokuvistani. Internet on täynnä elokuvaa perinpohjaisesta analysoivia tekstejä ja kuten taiteeseen kuuluu, jokainen tulkitsee teosta tavallaan.


Verhoeven & Weller Robocopin kuvauksissa.

Näin Robocopin ensimmäistä kertaa nuorena, todella nuorena. Ehkä jopa liiankin nuorena. Alunperin elokuvassa kiehtoivat tietysti ne seikat mitkä alle 10-vuotiaita nyt yleensäkin kiehtovat. Robotit, räjähdykset, mäiske ja mellakointi. Noihin aikoihin Robocop oli minulle supersankari, uskomattoman komean näköinen robotti joka pisti rikolliset pakettiin. Siis samalla viivalla kuin esimerkiksi He-Man, Teräsmies ja Turtlesit. Pintaa syvemmälle ei kurkistettu koska sille ei ollut tarvetta. Sain fiksini pelkästään tuijottamalla kuvia Robocopista ja leikkimällä siitä tehdyillä figuureilla.

Jokin Robocopissa oli silti erilaista. En osannut ikinä hahmottaa mikä virka elokuvan sisälle sijoitetuilla uutispätkillä oli. Samoin elokuvan väkivalta oli jotakin mitä en ollut kokenut koskaan aiemmin. Monet Robocopin aikalaiset tarjosivat jytkettä vailla seurauksia mutta tämän elokuvan toiminta oli astetta hurjempaa. Luoteja ammuttiin ehkä vähemmän kuin Commandossa mutta niiden aiheuttamat vahingot tuotiin niin lähelle että elokuva vaikutti jopa pelottavalta. Murphyn brutaali teurastuskohtaus sai naaman kalpeaksi ja Emilin happojätteessä sulanut ruho pyöri unissani viikkotolkulla sen ensimmäistä kertaa nähtyäni. Tästä kiitos kuuluu tietenkin Verhoevenin lähes sairaalloiselle pakkomielteelle keskittyä väkivallan näyttämiseen niin läheltä kuin mahdollista. Elokuvan toimintakohtaukset ovat ensiluokkaisia ja kun joku kuolee tai jokin räjähtää, se todella näytetään. Toimintaelokuvien faneille Robocopin mättökohdat ovat tietysti täynnä nannaa ja elokuva olisi helppo niputtaa sinne 80-luvun muiden aikalaisten joukkoon. Näyttävä toiminta on kuitenkin vain yksi palanen Robocopin viehätysvoimaa.

Toinen täysosuma oli käsikirjoituksen satiirinen ote yhdistettynä Verhoevenin mahtailevaan ja paisuttelevaan tyyliin. Yhdysvaltain ulkopuolelta tulleena ohjaajana hän koki olevansa eräänlainen ulkopuolinen tarkkailija jonka oli helpompi poimia häntä maan toimintamalleissa tökkivät asiat. 80-luvulla maan ulkomaanpolitiikkaa ja vaikkapa kapitalismia ivallisesti käsitelleet pätkät ovat varmasti huvittaneet mutta lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin hymy meinaa hyytyä. Neumeierin ja Minerin kauhukuvat heidän pelkäämästään tulevaisuudesta ovatkin muuttuneet todellisuudeksi ja jokainen varmasti tietää missä jamassa ennen niin vauras Detroit tällä hetkellä kyntää. Jutut osuvat maaleihinsa lähes pelottavan kovalla prosentilla.

Tarina heittää myös ilmoille kysymyksiä teknologiasta ja siitä kuinka pitkälle olemme valmiita menemään sen kanssa. Mitä oikeasti tarvitsemme, kehittyykö ala kuluttajien kysynnän vai yhtiöiden ehtymättömän tarjonnan vuoksi, missä vaiheessa siirrymme isännistä rengeiksi? Ehkä selkein viittaus näihin asioihin on ED-209, OCP:n massiivinen hanke jonka Dick Jones on saanut jo myytyä valtion armeijalle yli kahdenkymmenen vuoden sopimuksella. Ketään ei tunnu häiritsevän sellaiset asiat kuten robotin vaarallisuus, epäluotettavuus ja vastaavat ongelmat. Kuten Jones itse asian ilmaisee, mitä väliä sillä on toimiiko se vai ei, pääasia että nimet ovat paperissa. Homma näkyy nykypäivän touhussakin varsin selvästi. Oletko esimerkiksi koskaan ajatellut kuinka lyhyt elinkaari meille niin tärkeillä älypuhelimilla on, ja minkä verran uusia malleja markkinoille tuodaan jatkuvasti? Tämän ja monen muun tuotteen kohdalla tarjonta on ylittänyt kysynnän jo ajat sitten. Järjetöntä tuhlausta.

Robocopia voi myös tarkastella Murphyn kautta eräänlaisena selviytymistarinana. Aiemmin mainitut Jeesus-viittaukset ovat tietysti selvää pässinlihaa mutta juonta voi käydä läpi myös ihmisyyden ja ihmisarvon kautta. Mitä meistä jää jäljelle kun menetämme meille kaiken rakkaan? Kadotatko itsesi lopullisesti, muututko vain kylmäksi kuoreksi ilman lämpöä vai pystytkö nostamaan itsesi jälleen ylös kaiken tuskan keskeltä? Nyt mennään jo aika syville vesille mutta ainakin meikäläisen kirjoissa Alex Murphy/Robocop on yksi traagisimmista ja koskettavimmista hahmoista mihin olen ikinä elokuvissa törmännyt. Frankenstein-vertaukset eivät tosiaan jää kauas.

Ahneus, vallanhimo, ihmisarvon olemattomuus ja koko yhteiskuntarakenteen mureneminen ovat Robocopin keskeisiä teemoja. Pelastuiko Detroitin kaupunki? Onnistuiko Murphy kitkemään korruption pois ilkeän kapitalismimylly-OCP:n rakenteista? Onko maailma nyt parempi paikka? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on hyvin todennäköisesti ei. Robocop ei pyri olemaan mikään maailmaa parantava ja kaikki kysymyksiin ratkaisua tarjoava teos, ainoastaan armoton ja tyly katsaus siihen minkälaiseksi yhteiskuntamme saattaa ajautua jos kadotamme ihmisyytemme itsekkyyden edessä.

Robocopia voi tarkastella siis varsin monesta kulmasta. Se ajaa varmasti asiansa "pelkkänä" toimintaelokuvana sellaisia kaipaavalle, mutta rivien välistä voi löytää myös niin paljon muutakin. Tämä erottaa Robocopin lukemattomista muista aikakautensa tusinatoimintaelokuvista. Vaikka elokuva täyttää pian kolmekymmentä vuotta, ovat kaikki sen käsittelemät teemat edelleen ajankohtaisia. 2010-luvulla ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan. Tämä tekee Robocopista ainutlaatuisen ja ajattoman klassikon joka kestää katselukertoja yksi toisensa jälkeen. Se on tarkasti suunniteltu, käsittämättömän tiukasti yhteen nivottu paketti joka ei suostu tarjoamaan yhtään suvantokohtaa. Vastaan tulee harvoin elokuvia jossa kaikki palaset loksahtelevat yhteen täydellisesti ja Robocop kuuluu ehdottomasti tähän porukkaan. Ei ole suinkaan sattumaa että juuri tämä elokuva on jäänyt elämään yhtenä 80-luvun tärkeimmistä teoksista.

Mutta koska Robocopissa valtavasti potentiaalia myös muuhunkin kuin yhteiskuntakritiikkiin, ruvettiin siitäkin ryystämään hilloja irti. Elokuva joka keskittyi kritisoimaan markkinavoimia ja kapitalismia joutui itse oikean elämän puolella samaisen pelin nappulaksi. Kuinkas muutenkaan.


Ei, nämä eivät ole mainoksia itse elokuvan sisältä.

Kuten aiemmin totesin, elokuvan ensi kertaa nähdessäni en todellakaan tiennyt katsovani monikerroksista ja terävää satiiria. Minulle Robocop oli vain elokuva roboottipoliisista joka pistää rikollisia nippuun julmalla tavalla. Samalla tavalla elokuvan näkivät miljoonat ja miljoonat pikkupojat ympäri maailman ja tottakai lypsykoneet lähtivät käyntiin. Hahmona Robocop oli markkinamiesten unelma ja pian markkinoille puski oheistuotteita laidasta laitaan. Videopelejä, sarjakuvia, piirrossarjoja, leluja, vaatteita, soundtrackeja, ties mitä. Alunperin vain tarinankerronnan osaksi tarkoitettu traaginen hahmo toimi lapsiin kuin häkä ja veikkaanpa että oheiskrääsä tuotti maailmanlaajuisesti vähintään yhtä paljon kuin itse elokuva. Ja mikäs siinä, muistan itsekin leikkineeni Robocop-ukkeleilla ja pelanneeni Nintendo-peliä silmät kiiluen. Ja niin vain elokuvan Nukem-peli muuttui vitsistä irvokkaaksi todellisuudeksi. Väkivaltaviihdettä myytiin perheen pienimmille aivan kuin itse elokuvassakin.

Elokuvan muodostuessa hitiksi myös jatko-osa oli enemmän kuin selviö. Robocop 2 saapui elokuvateattereihin kolme vuotta alkuperäisteoksen jälkeen. Poissa olivat käsikirjoittajat Edward Neumeier ja Michael Miner, poissa oli ohjaaja Paul Verhoeven. Neumeier vetäytyi projektista käsikirjoittajien lakon takia ja Verhoever oli jo sitoutunut seuraavaan projektiinsa joka oli Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Total Recall. Tällä kertaa tarinasta vastasi huikealla Batman-sarjakuvalla The Dark Knight Returnsilla uraansa boostannut Frank Miller, ja ohjaajaksi valittiin mm. Imperiumin Vastaiskusta vastannut Irvin Kershner. Peter Weller ja Nancy Allen palasivat rooleihinsa Murphyna ja Lewisinä. Kaiken piti olla kunnossa.

Ja päällisin puolin näin onkin. Robocop 2:n ongelma on sama kuin niin monen muunkin jatko-osan kohdalla: Se ei tuo mitään uutta pöytään. Alkuperäinen mestariteos oli edelleen kaikkien mielessä eikä Robocop 2 pääse lähellekään edeltäjänsä huikeaa tarinankerrontaa ja ainutlaatuista otetta. Toiminta on toki näyttävää mutta kaikkien tärkeimpien elementtien kohdalla otetaan pientä askelta taaksepäin. Jäljelle jää vain yksi toimintaelokuva muiden joukossa. Ei missään nimessä huono, mutta ei myöskään ikimuistoinen tapaus. Elokuva jätti valjun maun kriitikoiden lisäksi myös pääosatähtien Peter Wellerin ja Nancy Allenin suuhun, ja molemmat ovat myöhemmin todenneet elokuvan tekemisen olleen varsin negatiivinen kokemus. Pikkujätkänä pidin leffaa täysin samalla viivalla ykkösosan kanssa mutta myöhemmin mielipide on muuttunut.

Elokuvan kolmannesta, vuonna 1993 ilmestyneestä osasta emme keskustele. Syy on yksiselitteinen: En ole nähnyt kyseistä pätkää. Ja jos se on minusta kiinni, en tule myöskään näkemään. En muista kuulleeni elokuvasta mitään positiivista keneltäkään ikinä, eivätkä näkemäni kuvat robottininjoista ja lentävästä Robocopista nostata mielialaa. Toisaalta tämä K13-tissiposkeilu kuulostaa jollain tavalla niin härskiltä projektilta että ehkä se on joskus vielä käytävä läpi. Alla täytyy olla kuitenkin tuhti humala. En ihmettele että Peter Weller kieltäytyi jatkamasta ikonisimmissa roolissaan kun hänelle tarjottiin elokuvan kolmatta osaa.


Robocopin myöhemmät vaiheet.

Kolmannen elokuvan jälkeen Robocopin kuohimista jatkettiin television puolella. Orion möi elokuvasarjan tv-oikeudet kanadalaiselle Skyvision Entertainmentille, joka tuotti yhden kauden ja 22 jakson verran Robocopin seikkailuja tv:n puolella. Alaikäisille katsojille tarkoitettu sarja oli varsin pliisua kamaa ja ellen ihan väärin muista, se taisi pyöriä Suomessakin jonkin aikaa. Peter Welleriä kysyttiin vielä kerran pääosaan mutta mies oli jo kääntänyt sivua elämässään. Robocop oli hänelle enää historiaa. Sarjan tapahtumat sijoittuivat aikajatkumossa jonnekin ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin.

90-luvun lopulla nähtiin vielä Robocop: Alpha Commando-nimihirvityksellä kulkenut piirrossarja joka ei myöskään aiheuttanut sen suurempaa kohinaa. Luonnollisesti lapsille suunnattu, myös erittäin lyhytikäiseksi jäänyt sarja esitteli Robocopin jälleen uudessa valossa, ja tällä kertaa päähahmo esimerkiksi liikkui rullaluistimien ja laskuvarjojen avulla. Sarja oli mitä oli eikä sitäkään jatkettu ensimmäiden tuotantokauden jälkeen.

2000-luvun ensimmäisinä vuosina Robocop koitettiin tuoda vielä kerran television puolelle. Aiemmin Robocop: The Series-sarjan tuottanut Skyvision Entertainment oli menettämässä oikeuksiaan hahmoon ja se päätti vuodattaa vielä viimeiset öljyt pahoin runnotusta hahmosta. Pienellä budjetilla ja tiukalla aikataululla väsätty Robocop: Prime Detectives oli enemmänkin sarja tv-elokuvia kuin normaali tv-sarja ja se koostui neljästä, noin puolentoista tunnin mittaisesta jaksosta. Tarinaa koitettiin kuljettaa hieman alkuperäisempään, synkempään suuntaan mutta sarja ei onnistu olemaan mitään muuta kuin mitä se oikeasti on: Sarja halpoja tv-elokuvia.

Uuden vuosituhannen rullatessa eteenpäin saatiin kuulla tasaisin väliajoin pieniä huhuja kertaalleen jo Hollywoodin taakseen jättäneen Verhoevenin palaamisesta läpimurtoteoksensa äärelle. Mies oli tarinoiden mukaan kehitellyt tarinaa Robocopista, joka vuosien varastossa ruostumisen jälkeen käynnistettäisiin vielä kerran viimeistä tehtävää varten. Huhut eivät kuitenkaan koskaan realisoituneet ja hetken aikaa näyttikin silti että liian monessa sopassa keitetty, hyväksikäytetty ja loppuun kulutettu Robocop pääsisi vihdoin viimeiselle ansaitulle levolle. Hollywood oli kuitenkin kylttymätön ja se oli jopa valmis purkamaan alkuperäismallin palasiksi ja kokoamaan sen uudestaan varaosista, kunhan vain rahantekokone saadaan jälleen hyrräämään.


Näin luvattiin vuonna 2008. Toisin kävi.

Älä silti luulee että muutaman päivän päästä ensi-iltaan saapuva leffa olisi suoraa tulosta näistä lähes vuosikymmenen takaisista päätöksistä. Robocopin matka kulissien takaa valkokankaille vihdoin tänä vuonna on pitkän ja piinaavaan tuotantohelvetin tulosta ja ehkä koko hässäkkä on helpoin käsitellä yksikertaisen timelinen kautta. Allaolevasta listauksesta löytyy kuitenkin vain murto-osa viimeisen vuosikymmenen tapahtumista.

2005. Sony Pictures ilmoittaa työskentelevänsä uuden Robocop-elokuvan äärellä.
2006. Uutiset kertovat että aiemmin ilmoitettu projekti on haudattu.
2008. MGM ilmoittaa valmistelevansa uutta Robocop-elokuvaa ja esittelee ylläolevan julisteen. Comic-Con messuilla San Diegossa Darren Aronofsky (Unelmien sielunmessu jne) ilmoittaa ohjaavansa elokuvan. Nörtit taputtavat käsiään rillit huurussa. Myöhemmin samana vuonna MGM kertoo elokuvan julkaisun siirtyvän vuoden 2011 puolelle.
2009. MGM kertoo projektin siirtyvän jälleen aikatauluongelmien takaa. Huhujen mukaan Aranofsky on jättäytynyt tai jätetty pois projektista.
2010. James Cameronin Avatar-sekoittaa MGM-tuottajien päät ja he vaativat että myös tuleva Robocop-elokuva nähdään 3D-formaatissa. Aronofsky on jyrkästi eri mieltä. Yhteenotto on tosiasia ja Aronofsky poistuu projektista lopullisesti ovet paukkuen. Nörtit itkevät pettymystään nettifoorumeilla. Kriisiapua tarvitaan.
2011. Brasilialainen José Padilha kiinnitetään elokuvan ohjaajaksi.
2011. Huhujen mukaan MGM haluaa Alex Murphyn rooliin joko Tom Cruisen, Johnny Deppin tai Keanu Reevesin. Jokainen heistä kieltäytyy.
2011. MGM julkaisee jälleen mainosmateriaalia elokuvasta, jonka kerrotaan ilmestyvän 2013.
2011. Monista epäonnistuneista tai lakkautetuista projekteista tuttu Sean O'Neal saa harteilleen elokuvan käsikirjoittamisen.
2012. Alex Murphyn rooli on edelleen auki. MGM himoitsee Michael Fassbenderia ja Russel Crowea, mutta tyytyy lopulta tuntemattomampaan ruotsalaiseen Joel Kinnamaniin.
2012. Sean Pennin ja Edward Nortonin huhutaan liittyneen projektiin. Myöhemmin varmistuu että kaksi miespuolista tähteä on kiinnitetty. He eivät ole kuitenkaan Penn tai Norton vaan Samuel L. Jackson sekä Gary Oldman.
2012. Elokuvan kuvaukset alkavat eikä aikaakaan kun ensimmäiset salaa otetut kuvat kuvauspaikalta leviävät internetiin. Kriisi on tosiasia ja hätäapu on tarpeen. Nörttiarmeijat ympäri maailman katsovat kuvia leuka väpättäen ja tuomitsevat uuden robotin alimpaan helvettiin. Kokomustaan verhottu, muovisen näköinen Robocop tuo mieleen lähinnä Christopher Nolanin Batmanin ja koko projekti julistetaan jo raiskaukseksi.
2012. Ohjaaja Badilha soittaa maamiehelleen ja kollegalleen Fernando Meirellessille. Mies on hermoromahduksen partaalla. Hän kertoo olevansa keskellä helvettiä eikä mikään tunnu sujuvan suunnitelmien mukaisesti. Miehen arvion mukaan noin 90% hänen ideoistaan jyrätään tuotantoyhtiön toimesta ja tämä saa olla hänen viimeinen ohjaustyönsä. 
2012. Sekä Paul Weller, Paul Verhoeven ja Nancy Allen ihmettelevät kaikki julkisesti uuden Robocopin tekoa. Jokainen heistä epäilee alkuperäisen hengen kadottamista eivätkä he usko että vuoden 2014 versio tulee tuomaan hahmoon mitään uutta.
2013. Michael "Batman" Keaton liittyy näyttelijäkaartiin.
2013. Elokuvan ikäraja paljastetaan: 13. Nörtit ympäri maailman kokevat kollektiivisia pyörtymisiä päätteiden äärellä.
2013. Elokuvan kerrotaan ilmestyvän vihdoin helmikuussa 2014.
2013. Elokuvan ensimmäinen traileri julkistetaan. Odotukset pyörivät jossain pettymyksen, varovaisen innostuksen ja kiiman välimaastossa.
2014. Elokuva julkaistaan helmikuun 14. päivänä.
2014. Helmikuun 15. päivän ennustus: Maailma pyörii samalla tavalla kuin aiemminkin.


Se on siinä.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, on helmikuun 11. päivä. Uuden ja kauan odotetun Robocop-elokuvan julkaisu on siis vain muutaman päivän päässä. Tällä hetkellä fiilikset ovat erittäin rauhalliset, jopa neutraalit. En ole missään vaiheessa syttynyt täysillä elokuvan hypelle vaikka elokuvan monimutkainen syntyprosessi onkin ollut melko mielenkiintoista seurattavaa. Vanha tuttu, omalla kohdallani näköjään jo perinteeksi muodostunut kaava kiinnostavimpien elokuvien kohdalla on toistunut tälläkin kertaa. Kuten Lemmy laulaa, the chase is better than the catch. Nykyään elokuvaprojekteja päästään seuraamaan niin varhaisessa vaiheessa ja niin läheltä että lopulta itse elokuvan äärellä vietetyt pari tuntia muodostuvat väkisilläkin pettymykseksi kaiken kuukausia, jopa vuosia kestäneen odottelun jälkeen. Katsojilla ja aiheeseen intohimoisesti suhtautuvilla faneilla on yksinkertaisesti liikaa aikaa muodostaa päässään jo valmiiksi täydellinen elokuva. Osa porukasta tonkii elokuvan kaikki tiedot internetistä jo etukäteen, pahimmassa tapauksessa kokonaista käsikirjoitusta myöten. On sanomattakin selvää että elokuvanautinto on tuossa vaiheessa enää pieni tussahdus, varsinkin kun kokemusta verrataan parinkymmenen vuoden takaisiin VHS-kokemuksiin kun leffojen näkemisen eteen jouduttiin oikeasti tekemään muutakin kuin klikkaamaan pari kertaa hiirellä.

Erityisesti uusintafilmatisoinnit ovat vaikeassa välikädessä. Vanhaa ei voi tehdä mitenkään paremmin mutta mitään tuttua ei saisi myöskään muuttaa. Viime vuosien uusintaversiot meille 80-luvun kakaroille niin rakkaista elokuvista ovat osoittautuneet pettymyksiksi eikä vuoden 2014 Robocop ole etukäteen kerännyt juurikaan luottamuslauseita. Elokuvasta etukäteen julkaistu materiaali ja ensimmäiset nettiin ilmestyneet arviot tuntuvat vain vahvistavan sitä suurin pelkoa joka itselläni oli koko projektia kohtaan: Vuoden 2014 Robocop on vain normaali toimintaelokuva muiden joukossa. En ole siis syöksymässä pää kolmantena jalkana elokuvan ensi-iltaan. En odota että Robocop vm. 2014 tulisi pudottamaan minua katsojana mitenkään erityisesti perseelleni, tai että se onnistuisi vangitsemaan edes hippusen alkuperäisen Robocopin magiasta ja ainutlaatuisesta otteesta.

Mutta en myöskään halua dumata elokuvaa etukäteen pelkkien kuvien tai hätäisesti leikattujen trailerien perusteella. Robocop on yksi lempihahmoistani ja odotan mielenkiinnolla näkeväni minkälaisen päivitetyn version hahmosta näemme tällä kertaa. Luvassa on taatusti jotain erilaista, kunhan se erilaisuus ei tarkoittaisi tässä tapauksessa tyhjänpäiväisyyttä. Alkuperäisen elokuvan satiiria ja överiväkivaltaa ei kannata odottaa koska niitä ei tulla ennakkotietojen tai ikärajan perusteella näkemään. Elokuvan on kerrottu keskittyvän enemmän siihen aikaan kun Alex Murphy muuttuu Robocopiksi, eli juuri tuohon aikajanaan joka 80-luvun versiossa skipattiin kokonaan. Potentiaalia hyvään ja mielenkiintoiseen tarinaan on, joten kehotan jokaista elokuvan katsomista suunnittelevaa suhtautumaan siihen avoimin mielin. Erilainen tulkinta ei ole aina automaattisesti paskaa tulkintaa.

Mielessä kannattaa pitää myös se että oli vuoden 2014 Robocop sitten minkälainen mestariteos tai suurin pannukakku vaan, se ei tule ikinä hävittämään alkuperäisteosta maan kamaralta. Ei sitten millään. Moni on suhtautunut tähän elokuvaan jo etukäteen pyhäishäväistyksenä, kuin se olisi suurin rikos ihmiskuntaa kohtaan. On kuitenkin aiheellista kysyä ovatko lukuisat jo aiheesta aiemmin hutaisemalla tehdyt jatko-osat tai tv-sarjat muuttaneet alkuperäiselokuvaa johonkin suuntaan? Menettikö Verhoevenin elokuva teränsä kun siitä tehtiin tökeröitä lelu-ukkoja tai videopelejä? Etkö pysty katsomaan vuoden 1987 Robocopia enää samalla tavalla helmikuun 14. päivän jälkeen? Eihän tämä versio muuta oikeasti alkuperäistä elokuvaa mihinkään suuntaan.

Uusintafilmatisointeihin kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin vaikkapa cover-versioihin suosikkikappaleistasi: On jännittävää kuulla ja nähdä tuoreita ja raikkaita tulkintoja jo tutuksi käyneistä teoksista. Niiden kautta saatat löytää alkuperäisversioista pitkästä aikaa tuoretta ja raikasta näkökulmaa. Kuka tietää, ehkäpä saatat nauttia uudesta versiosta, jossain tapauksissa jopa vanhaa versiota enemmän. Usein uudet tulkinnat menevät myös pöpelikköön eikä niiden tekemiselle tai olemassaololle löydy kunnollista perustetta. Näissä tapauksissa voit pistää rastin uuden version kohdalla. Tsekattu, ei toiminut ja se siitä. Tämän jälkeen voit palata jälleen rakkaan alkuperäisteoksen äärelle ja nauttia siitä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vaikka maailma tuntuu välillä hukkuvan taiteen(kin) saralla paskaan, eivät vanhat helmet katoa tulvan alta mihinkään.

Ainutlaatuinen, loistava ja edelleen ajankohtainen Robocop on yksi näistä helmistä ja kuolemattomista klassikoista. Tee itsellesi palvelus ja tsekkaa leffa uudestaan pikimmiten. Se tulee yllättämään sinut ainutlaatuisuudellaan jälleen kerran.



2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava kirjoitus: pitkä ja asialleen omistautunut. En ole ikinä aikaisemmin törmännyt näin perusteelliseen blogi-kirjoitukseen. Tekstissä oli kiitettävästi sisältöä ja se oli puettu taitavasti sanoiksi. Jos et vielä sitä ole, niin sinusta tulisi etevä toimittaja. Isot kiitokset viitseliäisyydestäsi! Ei muuta kuin jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  2. Uutta artikkelia odotellaan :)

    VastaaPoista