#3 - Rocky III (1982)

Eletään vuotta 1975. Muuan Michael Sylvester Gardenzio Stallone istuu vakavana TV-vastaanottimen äärellä. Hän seuraa jäätävillä silmillään kahden titaanin taistelua ja raaputtelee jykevää, joskin hieman vinoa leukaansa. Universumin mestari ja supliikkimiesten kiistaton keisari Muhammad Ali on saamassa kyytiä ennen tätä iltaa täysin tuntemattomalta Chuck Wepneriltä, joka takoo hallitsevaa maailmanmestaria kuonoon olan takaa. Entinen merijalkaväen sotilas Wepner on lahjottu matsiin mukaan 100 000 dollarin palkkiolla, kun taas Ali nettoa ottelusta sievoiset 1,5 miljoonaa taalaa vihreää kahisevaa. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia altavastaaja selviää ottelussa kalkkiviivoille saakka kunnes turhautunut Ali saa tyrmättyä Wepnerin 15. erän lopussa. Ali on ottelun tekninen voittaja mutta todellinen sankari on silti Chuck Wepner. Kuka olisi uskonut että tämä pummi kaduilta voi haastaa itsensä maailmanmestarin? Tämä on maagista. Tämä on kuin sadusta. Koko maailma kohisee.

Hetken ajan Wepner eli unelmaa.

Tällä samalla hetkellä kaikki realisoituu 29-vuotiaan Stallonen lihaksikkaassa ja maskuliinisessa pääkopassa: Tätähän kansa haluaa nähdä! Selviytyjiä, altavastaajia. Normaaleja ihmisiä yllättämässä itsensä. Todellisia sankareita. Meistä jokainen ei voi olla Teräsmies mutta meistä jokainen voi sentään olla oman elämänsä tähti.

Stallone tarttuu härkää sarvista ja ryhtyy toimeen. Hän kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. 3 päivän intensiivisen työstämisen jälkeen tarina on valmis. Rocky on kertomus amatöörinyrkkeilijästä joka toimii elannokseen maailman kehnoimpana velanperijänä ja koittaa selviytyä karusta elämästään Philadelphiassa. Kaikki muuttuu kun Rocky saa elämänsä mahdollisuuden päästessään mittelemään maailmanmestaruusvyöstä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Balboa pistää mestarille hanttiin tosissaan ja yllättää samalla koko nyrkkeilymaailman. Pelkonsa lisäksi Rocky voittaa myös elämän rakkauden kun ujo lemmikkieläinkaupan myyjä Adrian lankeaa rakkauden pauloihin lihaksikkaan italiaanon käsivarsille. Tämä on maagista. Tämä on kuin sadusta. Koko maailma kohisee.

Elokuvaprojektina Rocky ei syntynyt silti onnellisen tähtien alla. Lähinnä b-luokan roskaelokuvissa rämpineen Stallonen debyyttikäsikirjoitus ei herättänyt varsinaisia riemunkiljahduksia tuotantoyhtiöiden palavereissa ja leffaa koitettiin käännellä ja väännellä vähän joka kulmasta. Ensisijainen tavoite oli saada pääosan esittäjäksi tunnettu kasvoja (ehdolla olivat mm. Robert Redford sekä Burt Reynolds) mutta Stallone vaati saada roolin itselleen. Lopulta United Artists taipui ja Stallone pääsi käsiksi elämänsä rooliin - tämä tietenkin sillä ehdolla että elokuvan budjetti viilattiin täysin minimiin jottai mahdolliset tappiot olisivat mahdollisimman siedettävät. Kaiken kukkuraksi elokuva jouduttiin kuvaamaan vain 28 päivässä.

Rocky saa tarjouksen josta hän ei voi kieltäytyä.

Mutta kuinkas kävikään - Rocky yllätti elokuvamaailman samalla tavalla kuin itse Rocky yllätti maailmanmestari Apollo Creedin itse elokuvassa. Altavastaaja ja musta lammas ponkaisikin katsojien suosikiksi ja Stallonesta kohistiin jopa uutena Brandona. Kaiken kukkuraksi Rocky nappasi (tätä ei muuten moni usko) parhaan elokuvan Oscarin vuonna 1976. Tämän lisäksi John G. Avildsen sai palkittiin ohjauksesta ja editoinnista napsahti vielä kolmas kultainen komistus takanreunalle. Rocky ja Stallone olivat yllättäneet kaikki ja taas kerran kaikki oli maagista. Kaikki oli kuin kuin sadusta. Koko maailma kohisi.

Tässä välissä lienee kuitenkin sopiva hetkiä rikkoa hieman illuusiota jos erehdyitte jo kuvittelemaan että tämä koko menestystarina oli Stallonen runosuonen yksittäisen purkauksen seurausta. Ehei, alkuperäiseen käsikirjoitukseen tehtiin muutamia täysin ymmärrettäviä muutoksia. Esimerkiksi Rockyn äkäinen ja muriseva valmentaja Mickey oli alunperin aggressiivinen rasisti. Voi vaan kuvitella minkälaisia kommentteja äijänkäppänä olisi karjahdellut Apollo Creedin nurkkaukseen mestaruusottelun tuoksinnassa. Tai no niin - alkuperäisessä käsikirjoituksessahan itse mestaruusottelua ei edes nähty sillä Stallonen alkuperäisen vision mukaan Rocky heittääkin yllättäen hanskat naulaan ennen mestaruusottelua kyllästyttyään ammattilaisnyrkkeilyn kylmään maailmaan. Uskaltaisin väittää että ilman näitä korjausliikkeitä elokuvan lopputulos olisi voinut olla hieman... vähemmän ikimuistoinen. Nyrkkeilyelokuva jossa ei loppujen lopuksi edes nyrkkeillä? Go Sly! Ehkä tämä olisi ensimmäinen varoittava esimerkki Stallonen ajoittaisista aivopieruista joiden saralla äijän tuli toden totta erikoistumaan myöhemmin urallaan.

Tänä päivänä Rocky on kuolematon klassikko ja yksi elokuvamaailman Suurista ja Mahtavista. Se on kiistämättömän kaunis ja koskettava tarina selviytymisestä, inspiraatiosta, sisusta ja aidoista raadollisista tunteista. 35 vuotta myöhemmin Rocky innostaa ihmisiä joka puolella maailmaa haastamaan itsensä ja ongelmansa kerta toisensa jälkeen, vastoinkäymisistä huolimatta. Me jokainen tarvitsemme sisäisen Rockymme joka pakottaa meitä jaksamaan silloin kun voimat ja usko ovat vähissä. Ne portaat ovat raskaita nousta mutta ne vievät silti ylöspäin. Ja ne on tehty kiivettäväksi.

Gonna Fly Now!

Rockyn suosion yllättämä Stallone oli joutunut keskelle parrasvaloja ja Hollywoodin sykkiviä houkutuksia. Vuonna 1978 hän ahkeroi pari roolia hieman pienemmälle huomiolle jääneissä leffoissa (F.I.S.T. sekä Paradise Alley) kunnes palasi jälleen kultamunansa pariin. Rocky II oli suoraa jatkoa ensimmäisen osan päätökselle ja mutkien kautta Rocky ajautui jälleen mittelemään MM-tittelistä Apollo Creediä vastaan. Nöyryytetty ja provosoitu italiaano on tällä kertaa onnekkaampi ja nappaa itselleen mestaruuden jälleen kerran vastoin ennakko-odotuksia, täydellisenä altaavastaajana. Arvaatte jo varmaan minkälaisia sanakäänteitä tässä välissä tekisi mieli viljellä?

Rocky II oli odotettu hitti ja se niittikin suosiosta niin kriitikoiden kuin kansankin parissa. American Movie Awardseissa (unohdettu ja paitsioon jäänyt gaala joka järjestettiin vain kahdesti, -80 & -82, wtf?) elokuva palkittiin vuoden parhaana ja se oli itseasiassa kaikkien aikojen tuottoisin jatko-osa ennenkuin Imperiumin vastaisku ilmestyi vuotta myöhemmin.

Suosio jatkoi kasvamistaan ja Stallonea uitettiin entistä syvemmällä menestyksen ja mammonan marinadissa. Miehestä oli parissa vuodessa kehkeytynyt elokuvamaailman tuorein jytypommi josta kaikki halusivat palasen. Mies oli kivunnut Rockyn tavoin ryysyistä rikkauksiin ja hillui nyt kukkulan kuninkaana Hollywood Hillseillä, rimpuillen estottomasti niissä isoissa valkoisissa kirjaimissa. Tämä kaikki toki kuvainnollisesti. Tässä vaiheessa moni kokeneempi elokuvantekijä olisi varmasti päättänyt Rockyn tarinan olleen jo kerrottu. Italialainen Ori oli saanut elämänsä rakkauden nappisilmäisen söpön brunetten muodossa, lapsensa, turvatun talouden ja nyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Mitä muuta yksi mies voi vaatia?

Stallone oli kuitenkin kylttymätön. Vuonna 1981 mies pullisteli kahden elokuvan (Escape To Victory & Nighthawks) keulilla kunnes hän päätyi jälleen tuttuun ratkaisuun - Orhin laukka saa luvan jatkua.

The Greatest Challenge - ainakin jatko-osaan asti.

Mielikuvituksellisesti nimetty Rocky III (Suomessa leffa sai jostain syystä lisänimen Tiikerinsilmä) starttaa tuttuun tapaan koosteella edellisen leffan loppuottelusta. Jännittävästi editoitu intro on ollut yksi Rocky-elokuvan tavaramerkeistä ja myös tällä kertaa se toimii kutkuttavasti. Itse varsinaisen kolmososan kimppuun päästään komealla tavalla kun kuva pysähtyy ja kaikkien tuntema yhden nuotin kitararynkytys hiipii ilmoille. Maagiset jytäiskut pamahtelevat kaiuttimista samalla kun kuvaruudun täyttävät räiskyvät ilotulitteet jotka muodostava Rockyn figuurin. Kiihkeästi mylvähtelevä vokalisti aloittaa paatoksensa.

Risin' up, back on the street
Did my time, took my chances
Went the distance, now I'm back on my feet
Just a man and his will to survive 

Tällä hetkellä kappale soi jo todennäköisesti päässäsi joten tästä on hyvä jatkaa. Eye Of The Tigerin siivittämänä syöksymme tuoreen maailmanmestarin arkeen. Luvassa on näyttävä montaasi Rockysta mittelemässä voimiaan tuoreita ja persoonattomia haastajia vastaan jotka kaatuvat kaikki yksi kerrallaan Stallionin nyrkkiin. Mainittakoon että Rocky tyrmäämä "German Champ" on tottakai viiksekäs ja muistuttaa jollain kierolla tavalla NES-klassikko Punch Out!:n saksalaista Von Kaiseria. Jawohl!

Välillä näemme Rockya julkisuudessa mm. erinäisten lehtien kansissa ja jopa Muppet Shown vieraana. Rocky televisiossa. Rocky mainoksissa. Rocky parrasvaloissa. Koko maailma rakastaa Rockya ja Rocky rakastaa heitä varmasti takaisin koko lempeällä sydämellään. Kaikki on täydellistä aina toiseen säkeistöön asti.

Face to face, out in the heat
Hangin' tough, stayin' hungry
They stack the odds 'til we take to the street
For we kill with the skill to survive 

Kuvaan hiipii kuin vaivihkaa tuiman näköinen tumma mies. Hänen silmänsä uhkuvat pyhää vihaa. Niistä on aistittavissa nälkää, raivoa, intohimoa. Tämä keesipäinen mököttäjä seuraa Rockyn dynastiaa varjoista kuin vaaniva peto. Tämä mies on Clubber Lang. Mr. T. Mies joka säälii hölmöjä. A bad motherfucker.

Kamera seuraa Langin nousua Rockyn ykköshaastajaksi. Järisyttävällä 56-0-tilastolla (kaikki voitot tietenkin tyrmäyksiä) operoiva raivo härkä mätkii voimattomat vastujansa kehämattoon armottomalla tavalla ja janoaa saumaa päästä mätkimään paskat pihalle hallitsevasta maailmanmestarista. Kooste huipentuu kohtaukseen jossa Clubber Lang mylvii vaahto suupielissä Mickeylle "haluavansa Balboan." Uskomaton tulkutus saa jopa kokeneen valmentajakonkarin hiljaiseksi.

Clubber janoaa italianamerikkalaista meetvurstia.

Clubber Lang ei ole kuitenkaan ainoa jolla on vaikeuksia sulattaa Rockyn nousua koko maan rakastamaksi ykkösturpaanvetäjäksi. Adrianin veli ja koko elokuvasarjan ehdottomasti sympaattisin hahmo Paulie on katkeroitunut pahemman kerran. Mies ei voi sietää Balboan menestystarinaa ja alkukoosteen aikana Paulie nähdään kerran jos toisenkin ryypiskelemässä yleisön seassa. Paulien seikkailut alkoholin maailmassa saavat arvoisensa päätöksen kun mies päättää ruveta riehumaan paikallisessa pelihallissa ja pistää Rocky-flipperin paskaksi. Äijä pistetään putkaan ja kukas muukaan hänet sieltä pelastaa kuin itse Rocky.

Lupaavan alun jälkeen Rocky III lähtee hortoilemaan kohtalaisen käsittämättömille sivuraiteille. Jostain ihmeen syystä Rockyn on tarkoitus kohdata vapaapainin maailmanmestari Thunderlips hyväntekeväisyysottelussa joka karkaa tottakai täysin käsistä. Painijan roolissa nähdään myöhemmin mm. piripääegomaanikkona mainetta niittänyt Hulk Hogan joka vetää ok-tason suorituksen lihapäisenä ihmistornina. En usko roolin vaatineen Hoganilta sen suurempia ponnisteluita.

Ottelu seuraa ennalta-arvattavia polkuja alusta loppuun. Hurjistunut Thunderlips teloo Rockya sydämensä kyllyydestä kunnes Rocky riisuu nyrkkeilyhanskansa ja näyttää mitä katujen mies todella osaa. Ottelu päättyy kaaoksen jälkeen tasapeliin ja matsin jälkeen Thunderlips ja Rocky paiskaavat kättä hymyssäsuin todeten "hyväntekeväisyyden tekevän todella kipeää".Voi noita velikultia.

Hetki jolloin Rocky-elokuvasarja haukkasi paskaa.

Tämänkaltainen absurdi gonzoilu on ensimmäinen merkki siitä kuin pyörällä Stallone olikaan päästään noihin aikoihin ja mies on myöhemmin kertonut katuvansa tiettyjä päätöksiä uransa varrella. En tiedä kenen kasseja WWE-pomo Vince McMahon lipitteli saadessaan Hoganin firmansa mannekiiniksi Rocky-maailmaan, mutta moinen pelleily on jo hyvin kaukana ensimmäisen ja alkuperäisen Rockyn tunnelmasta. Vastaava korni vouhotus vietiin huippuunsa seuraavissa jatko-osissa mutta niitä en rupea tässä sen suuremmin käsittelemään.

Käytettyään päätään vuosia nyrkkeilysäkkinä Rocky kokee ahaa-elämyksen ja tajuaa että elämässä voi olla muutakin kuin turpiinsaaminen tai -antaminen. Harmonista perhe-elämää hamuava maailmanmestari ilmoittaa julkisesti lopettavansa mutta mediatilaisuus menee pipariksi kun hurjistunut Clubber Lang ilmestyy paikalle ilmoittamaan parit tosiasiat tuttuun napakkaan tapaansa. Suunpieksennän jälkeen Lang rupeaa kisuttamaan Adrinia tarjoamalla tälle mahdollisuutta mustaan makkaraan ja tämä on Rockylle viimeinen pisara. Lopettamispäätös unohtuu samantien ja Rocky menee lupaamaan Langille matsin. Iso, iso virhe.

Jo harjoituksista lähtien koko projekti on täyttä farssia. Egoileva Rocky kääntää ennen niin intensiiviset harjoitussessiot julkiseksi mediapelleilyksi ja keskittyy lähinnä naisten naurattamiseen ja kameroille poseraamiseen. Mickey ärisee kiukkuisena ja tajuaa että tällä meingillä hommasta ei tule lasta eikä paskaa, eikä varsinkaan kun samanaikaisesti näemme Clubber Langin treenaavan vimmatun lailla. Mies hieroo hikistä aktiaan ghettosalilla ja ääntelee kuin kiimainen oranki. Kohta ei kunnian kukko laula.

Ennen matsia koetaan vielä yksi massiivinen vastaisku kun Langin tielle eksynyt Mickey saa sydänkohtauksen ja joutuu jättämään ottelun väliin. Rocky haluaa perua matsin mutta Mickey ei suostu tähän ja pakottaa Balboan kehään. Räväkän alun jälkeen Lang ottaa ohjakset käsiinsä ja takoo Balboan luutomuksi. Hallitseva maailmanmestari tyrmätään jo toisessa erässä ja verissäpäin, silmät pajatsona pyörivä Rocky saa todeta menettäneensä tittelin. Ottelun jälkeen Rocky palaa lyötynä pukuhuoneeseen ja löytää Mickeyn makaamasta pedillä. Luvassa on valmentajan ja valmennettavan viimeinen ja aidosti liikuttava kohtaaminen kun Toxic Avengeria Langin käsittelyn jälkeen muistuttava Rocky murtuu Mickeyn menehtyessä hänen syliinsä.

Nyt ei mennyt niinkuin piti.

Mestari on lyöty. Vielä hetki sitten maailman suurimpana nyrkkeilytähtenä heilunut mongertava italiaano on palasina menetettyään tittelinsä ja valmentajansa. Pelastus löytyy kuitenkin yllättävästä suunnasta.

Jo kahdesta aiemmasta Rockysta tuttu Apollo Creed (loistava Carl Weathers joka tekee muuten jo toisen esiintymisensä tässä blogissa) astuu esiin varjoista ja tarjoaa Rockylle auttavaa kättään. Noin kahden ja puolen minuutin puhuttelun jälkeen Rocky on jälleen kerran valmis kääntämään kelkkansa ja astumaan takaisin kehään. Ei mikään vahvojen periaatteiden jätkä nähtävästi. Apollon vanavedessä mukaan tulee myös hänen valmentajansa Duke, joka on nimihahmon ja Paulien lisäksi ainoa tyyppi joka esiintyy jokaisessa Rocky-elokuvassa.

Rocky ja Apollo matkaavat Los Angelesiin jossa Apollo paljastaa suunnitelmansa: Tarkoituksena on saada valkoinen mies soittamaan funkkia. Rockyn on opittava uusi rytmi ja groove, the rhythm. Vanha löntystely ei toimi Clubber Langia vastaan. Ajatuksen tasolla tämä on sama kun koittaisit pohtia miltä Martti Syrjä näyttäisi ja kuulostaisi Sly & The Family Stonen tai Kool & The Gangin riveissä. Kaikki ei aina vaan natsaa.

Myös Paulien alku Los Angelesissa on nihkeähkö ja mies aloittaakin välittömästi hervottoman George Costanza-henkisen ininän valittaen kaikesta ja kaikista. Loistavaa kamaa.

Startti on vaikea. Nollatason rytmitajun omaava Rocky ei pysy mukana Apollon villeissä tansseissa joista Michael Jacksonkin olisi ollut kateellinen. White Men Can't Jump! Uima-altaassa Rocky liikkuu hitaasti kuin merileijona eikä juoksukaan oikein taitu. Adrianin kanssa käyty intensiivinen keskustelu (tällä kertaa mimmin ei tarvinut sentään vaipua koomaan) saa Balboan kuitenkin heräämään horroksestaan ja pian siirrymmekin vanhan tutun Gonna Fly Now'n myötä yhteen Rocky-elokuvien ikuisista klassikkohetkistä: luvassa on tietenkin rytmikäs ja iskevästi editoitu Training Montage.

Montage eli suomeksi montaasi on jokaisen kasarileffan klassikkoklisee. Yleensä montaasi pitää sisällään sarjan otoksia jotka kuvaavat hahmon kehittymistä lyhyessä ajassa kompuroijasta todelliseksi tappokoneeksi. Montaasin peruselementtejä ovat nopeat leikkaukset, väkevät naamanvääntelyt, karskit ja miehekkäät äännähtelyt, satunnaiset koomiset elementit ja pumppaavat hard rock-henkiset taustamusiikkivalinnat. Rocky-saagassa huippu näiden montaasien osalta nähtiin sarjan nelososassa jossa päästiin herkuttelemaan jopa kahden erillisen harjoitus- ja yhden muistelumontaasin verran.

Rocky III:n training montage on sarjassaan valioyksilö ja se aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä. Toisenlaisia väreitä aiheuttavat näiden testosteronia tihkuvien sonnien mieltymys äärimmäisen törkeisiin napapaitoihin sekä lopun hidastetut otokset vesileikkien keskellä toisiaan halivista Rockysta ja Apollosta. Okei, yhteishenki on tosiasia mutta tarviiko sitä tosiaan alleviivata näin rankalla kädellä! Ties minkälaisia klippejä jäi leikkauspöydälle. Kutittelua? Näykkimistä? Suukkoja? Jos käymme pohtimaan kaikkien aikojen homoeroottisinta heterokohtausta elokuvahistoriassa, ei Top Gunin Beach Volley-pätkä voi pitää itseään välttämättä itsestäänselvänä ykkösenä.

Bromance.

Tässä vaiheessa on syytä hypätä hetkeksi taas lapsuusajan anekdoottien pariin. Allekirjoittanut kuuluu nimittäin siihen kummalliseen vähemmistöön, joka on taaplannut Rocky-sarjan ns. perse edellä puuhun eli viidennestä osasta taaksepäin siten että viimeisenä nähty elokuva oli itseasiassa se ensimmäinen Rocky. Tästä johtuen ensimmäinen kosketus Rocky kolmoseen oli nelososan avauskooste jossa käytiin läpi Langin ja Rockyn toinen kohtaaminen. Muistutettakoon myös että näihin aikoihin meillä ei ollut kotona videoita eikä internetistä tiennyt vielä kukaan yhtään mitään. Niinpä suuriksi paikallisiksi sankareiksi nousivat ne onnekkaat ikätoverit joiden isoveljet olivat elokuvaharrastajia. Jos halusit siis nähdä elokuvan, täytyi sinun tehdä pitkä ja intensiivinen kyselykierros koulun välitunneilla ja ruokalassa tyyliin "tiiäkkö nää kettää kellä ois roki kolomonen? ai tiiät, keltä se sen lainas?". Ja tämä ainakin viideltä eri taholta ennenkuin ns. tekijämiesten jäljille päästiin.

Lopulta pikkulinnut lauloivat että hiljainen luokkatoverini Mika omisti isoveljiensä kanssa varsin vakuuttavan videokokoelman, johon myös sisältyi Rocky III. Eipä aikaakaan kun Mika joutui väsymättömän "voinko tulla koulun jäläkeen teille, voijaanko kattoa roki kolomonen?"-pommituksen kohteeksi. Mika oli kiltti poika ja hänelle järjestely sopi vallan mainiosti. Ensimmäinen yritys jäi kuitenkin suhariksi kun katselunautinto keskeytyi Mikan vanhempien takia. Kello oli kuulemma liian paljon. Elokuva pysäytettiin kuitenkin juuri siihen hetkeen kun Rocky häviää elokuvan ensimmäisen ottelunsa ja jostain kumman syystä jäin elämään siinä uskossa että itse elokuva oikeasti päättyi juuri tuohon kohtaan. Ala-asteelaisen logiikka ei ilmeisesti osannut päätellä että elokuvat eivät yleensä lopu vielä siinä kolmenkymmenen minuutin kohdalla.

Seurasi pähkäilyä ja hampaidenkiristelyä. Onko Rocky kolmosia olemassa kaksi? Miten Rocky hävisi tässä vaikka nelososan alussa Rockyn näytettiin pieksevän Clubber Langin? Villit kuvitelmat piinasivat pienen pojan päätä eikä uni meinanut tulla yöllä silmään kun Rockyn surkea kohtalo valvotti. Leuka väpätti. Henkilökohtainen maailmani oli sortumaisillaan. Tämä ei voi mennä näin, eihän? Maanittelun jälkeen Mika oli jälleen valmis järjestämään elokuvaillan ja tällä kertaa Rocky III päästiin katsomaan ihan loppuun saakka. Wau! Myöhemmin ajateltuna tämä kolmososan "ensimmäinen näytös" saattoi olla ensimmäinen kohtaamiseni ns. elokuvatwistien saralla. Hämmentävältä se tuossa iässä joka tapauksessa tuntui.

Mutta nyt takaisin kehään.

Apollon intensiivisen valmennuksen jälkeen Rocky on siis valmis tanssahtelemaan uudestaan Clubber Langin kanssa. Viimeisenä voitelunaan Apollo tarjoaa Rockylle käytettyjä nyrkkeilypöksyjään joihin Balboa tarttuu välittömästi. Kukapa voisi moisesta tarjouksesta kieltäytyä.

Uudestisyntynyt Ori astelee kehään kivikasvoisena, hilpeän taustamusiikin luodessa hersyvän kontrastin sisääntulolle. Lang seuraa perässä ja aloittaa tutun tupinansa välittömästi kehään astuttuaan. Mies ottaa silmätikukseen Apollon ja miehet ajautuvat jo nujuamisen asteelle ennenkuin itse ottelu on ehtinyt alkamaan. Mr. T:n roolisuoritusta Clubber Langina on pakko hehkuttaa vielä muutaman rivin verran, niin totaalista äijän non-stoppina jatkuva vittuilu on. Mies ei taida elokuvan aikana kertaakaan löysätä kurttuja kulmistaan eikä päästä suustaan yhtään repliikkiä jota ei voisi tulkita joko vittuiluksi tai uhkailuksi. Mahtava hahmo ja ehdottomasti yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista pahiksista.

Ennen nyrkkeilyä Rocky ja Lang mittelevät tuijotuskilpailussa.

Valittetavasti leffan pääottelu jää hieman torsoksi kun ratkaisu nähdään jo kolmannen erän aikana. Rocky ja Clubber takovat toisiaan turpaan tuttuun tyyliin ja loppuratkaisun arvaa varmasti jokainen itse. Lisämiinusta täytyy antaa myös matsin todella typeristä äänitehosteista - jokainen isku kun tuntuu olevan sekoitus tykinlaukausta ja jonkinlaista "kostean ja läskin joulukinkun ruoskinta"-ääniefektiä. Lopulta uupunut ja runneltu Rocky juhlii kehässä rakkaimpiensa syleiltävänä ja leffa rupeaa olemaan taputeltu.

Rocky III ei ole tämän elokuvasarjan huonoin elokuva, mutta ei myöskään lähelläkään parhainta. Sitä edeltävät kaksi osaa ovat enemmän draamaan pohjautuvia mestariteoksia, kun taas pari seuraajaa ovat kornia popkorni-osaston mätkintäviihdettä. Mikä siis meni mönkään? Tienattuja dollareita laskiessa ei varmasti yhtään mikään mutta valitettavasti nämä myöhemmin ilmestyneet, lähinnä pullisteluun keskittyneet alfaurosnäytelmät ovat leimanneet koko elokuvasarjan yhdeksi ja samaksi aivottomaksi viihteeksi. Ehkä Stallone rupesi uskomaan liikaa omien elokuviensa hahmoihin ja menetti kykynsä erottaa itsensä oikean elämän ja valkokankaan välillä. Rockysta on helppo vetää aasinsilta erääseenkin John Ramboon joka ilmestyi valkokankaille ensimmäistä kertaa myöhemmin samana vuonna. Ja katso - niin vain loistavan ensimmäisen osan jälkeen Rambokin taantui naurettavaksi räiskinnäksi. "Vakuuttavasta henkilökuvauksesta höpsöön jumalolennon rakenteluun" tuntui olevan Stallonen valitsema reitti lempilapsilleen.

Lähes 20 vuoden ajan Rocky ja Rambo vaikuttivat lähinnä nostalgisissa muistoissa ja loputtomina parodioiden ja vitsien kohteina kunnes 2005 Stallone yllättäen ilmoitti molempien vanhojen sankarien tarinan jatkuvan. Yleisestä skeptisyydestä huolimatta vanha sotaratsu yllätti maailman kahdella ihan oikeasti hyvällä elokuvalla jotka keskittyivät kaiken kohelluksen jälkeen alkuperäisten elokuvien teemoihin ja tunnelmiin. Miljoonat nostalgianälkäiset 80-luvun kasvatit - mukaanlukien minä itse - ympäri maailman hurrasivat ja kyynelehtivät suurille sankareilleen jotka pääsivät vielä kerran esittelemään parasta osaamistaan. Ympyrä oli sulkeutunut ja Rocky sekä Rambo saivat ansaitsemansa kunniallisen levon. Ja Stallone mitä ilmeisimmin mielenrauhan.

Shokkilopetus.